Pihlanto Pekka 
Idealistisen presidentin vastapainoksi tarvitaan jämäkkä pääministeri

Julkaistu Turun Sanomissa 2.5.2004
Kuvateksti: Jotta perustuslaki toimisi tarkoitetulla tavalla, tarvitsemme jämäkkää pääministeriä, koska meillä on sellainen presidenttikin, sanoo kirjoittaja. 

Evan johtaja Risto E.J. Penttilä on arvostellut tasavallan presidentti Tarja Halosta siitä, että tämä keskittyy liiaksi "maailmanparantamiseen", laiminlyö suhteiden kehittämisen keskeisiin valtioihin sekä sivuuttaa jalkaväkimiinakysymyksessä Suomen edut. 

Puuttumatta Penttilän johtopäätöksiin, joiden mukaan Halosen olisi harkittava ryhtyykö enää presidenttiehdokkaaksi on todettava, että joissakin hänen argumenteissaan on tiettyä osuvuutta. Presidentin eräissä kannanotoissa on ollut tässä virassa ennen näkemätöntä idealismia. Huomion kiinnittäminen kehitysmaiden ongelmiin on sinänsä hyvä asia ja lisää presidenttimme arvostusta ainakin näissä maissa, mutta tulkitaanko se meidän kannaltamme keskeisissä valtioissa liiallisena pehmeytenä ja maailmanpolitiikan sivuseikkoihin takertumisena? Myös kansalaiset saattavat kysellä, onko ulkomaiden ihmisoikeusongelmiin keskittyminen vaarassa jättää omat kansalaiset vähemmälle huomiolle. 

Jos presidentin idealismi ajaa yleisesti realismin ohi, se alkaa olla ongelma. Tästä realismin puutteesta presidenttimme ajattelussa on ainakin yksi selvä esimerkki, jalkaväkimiinat. Halonen muotoili kantansa miinoihin siihen tapaan, että pitäisi toimia niin kuin opettaa. Kun hän puhuu maailmalla miinakiellon puolesta hän siis katsoo, että hänen vastuunsa näille kuulijoille on suurempi kuin vastuu maamme turvallisuudesta puolustusvoimien ylipäällikkönä. Miinoja voi vastustaa monenlaisilla perusteilla, mutta omiin puheisiinsa ja pienen maan antaman esimerkin suureen merkitykseen viittaaminen ovat niistä heikoimpia. Idealismin ei pitäisi mennä vastuullisen aseman edellyttämän realismin ohi: kukaan ei voi antaa takuuta siitä, että miinoja ei koskaan tarvittaisi varsinkaan jos sotilaallinen liittoutuminen ei tule kysymykseen. 

Presidentti Martti Ahtisaari oli jo presidenttikaudellaan ahkera kansainvälinen toimija muun muassa rauhanturva-asioissa. Silti hän ei unohtanut vastuullisuutta puolustuspoliittisissa linjanvedoissaan. Hän ei ilmeisesti kuulu siinä mielessä 60-lukulaisiin kuin tasavallan presidentti Halonen ja ulkoministeri Tuomioja. Nuoruuden idealistiset ajattelutavat ovat uppoutuneet heidän maailmankuviinsa tunnistettavalla tavalla. Tiukan paikan tullen 60-lukulainenkin saattaa tosin toimia realismin hengessä, mutta toisaalta maailmankuvaan juurtuneet ajattelutavat ovat usein hyvin tiukassa. 

Voitaisiin ajatella, että kun presidentin painoarvo pääministeriin nähden on perustuslain muutoksen myötä vähentynyt, presidentin näkemyksillä ei ole enää niin suurta merkitystä kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että presidentin yhteistyötahona on varsin mukautuva pääministeri, joten presidentin näkemysten paino nousee suuremmaksi kuin esimerkiksi Paavo Lipposen hallituksen aikana. Jotta perustuslaki toimisi tarkoitetulla tavalla, tarvitsemme siis jämäkkää pääministeriä koska meillä on sellainen presidenttikin. 

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040507 (20040507) o o AJK kotisivu