Pihlanto Pekka 
Vapaus edellyttää vastuuta

Julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2004
Vastustaessaan opetusministeriön kaavailemaa

Vastustaessaan opetusministeriön kaavailemaa yliopisto-opintojen keston rajoittamista opiskelijat viittaavat toistuvasti sen akateemista vapautta kahlitsevaan luonteeseen. Nykyistä varsin säätelemätöntä opiskelua koskevat muutosehdotukset merkitsisivät heidän mukaansa sivistysyliopiston loppua. Tämä on lähinnä edunvalvontaretoriikkaa. 

Opetusministeriön ja valtiovarainministeriön huoli tutkintojen pitkistä suoritusajoista on ymmärrettävä. Suoritusajat lähentelevät liian usein kymmentä vuotta ja monet eivät saa vuosittain kokoon yhtään opintoviikkoa. Akateeminen vapaus ja sivistysyliopisto eivät voi tarkoittaa tätä. Keskeisenä syynä hitaaseen etenemiseen on opiskelijoiden työssäkäynti. Opintotuet eivät riitä ja lainaa ei haluta ottaa. 

Opiskelijat tarjoavat ongelmaan lääkkeeksi opintotukien korotuksia. Näin työssäkäynti vähenisi ja yhä useampi voisi keskittyä opintoihinsa. Osa varmaankin tekisikin näin, mutta yhteiskunnalla ei liene varaa lisätä oleellisesti panostuksia tähän tarkoitukseen. 

Liian vähälle huomiolle on jäänyt näkemys, että opiskelu on yksilön henkilökohtainen investointi tulevaisuuteensa. Opiskelemalla pääsee paremmin palkattuihin ja mielekkäämpiin töihin. Siten on luonnollista, että näiden etujen saamiseksi olisi tehtävä myös henkilökohtaisia taloudellisia uhrauksia. 

Opiskelijat torjuvat lainarahoituksen todeten, että nykyisin valmistuminen ei takaa työpaikkaa. Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen, joka juuri on valtiovallan keskeinen motiivi opiskeluaikojen lyhentämistavoitteelle kuitenkin merkitsee, että työpaikkoja tulee lähiaikoina vapautumaan huomattavassa määrin. 

Akateemisen vapauden vastapainona pitäisi olla vastuu omasta opiskelusta. Valtiovallan hieman tiukentunut ote opiskeluun on yritys saada akateeminen vastuu palautumaan "muotiin". Sen seurauksena opiskelumotivaatio varmasti yleisesti paranisi ja opintoajat lyhenisivät. 

Opiskeluajan lyhentämisen ei tarvitse merkitä sivistystason laskua. Pitkä kirjoillaoloaika ei automaattisesti merkitse kypsempää ja työmarkkinakelpoisempaa maisteria kuin lyhyt - usein käy aivan päin vastoin. Selvää on, että yliopistojen on pidettävä kiinni tutkinnon laatutasosta niin, että maalailut "putkitutkinnosta" ja pintapuolisen sivistyksen saaneista maistereista eivät käy toteen. 

Valtiovallan kaavailemat toimenpiteet opintoaikojen järkeistämiseksi eivät toimi vain valtiontalouden ja siten veronmaksajien sekä sosiaaliturvan nauttijoiden hyödyksi. Niiden motivoimina kohtuullisessa ajassa valmistuneet opiskelijat saavat itselleen suuren edun verrattuna siihen, että he olisivat kuluttaneet aikaansa rutiinitöissä ja yhä vasenmielisemmiksi käyvien pitkittyneiden opintojen parissa. He pääsevät nopeasti ansaitsemaan palkkaa ja kerryttämään itselleen eläkettä. Samalla opiskelun rahoitustarve jää pienemmäksi kuin pitkään opiskelevilla. Kohtuullisessa ajassa tutkintonsa suorittanut myös antaa itsestään työtä hakiessaan vakuuttavamman kuvan kuin vuosikausia yliopistossa viihtynyt ja tavoitteellisesta toiminnasta vieraantunut. 

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040531 (20040531) o o AJK kotisivu