|
Pitkät
rangaistukset ovat niin rikollisen kuin ympäristönkin kannalta
perusteltuja
TS:ien pääkirjoittaja (17.7.), oikeusministeri Johannes Koskinen
ja eräät muutkin ovat arvostelleet korkeimman oikeuden henkirikoksista
antamia tuomioita liian lieviksi. Tätä kritiikkiä voidaan
pitää perusteltuna, vaikka jotkut ovat näkevinään
siinä kostomentaliteettia.
Koston käsitettä ei tarvita nykyisiä pitempien tuomioiden
perustelemiseksi, vaan niiden keskeinen motiivi on kansalaisten suojeleminen
pitämällä syylliset riittävän pitkän ajan
poissa vapaan yhteiskunnan piiristä.
Monet lievien rangaistusten kannattajat näyttävät ajattelevan,
että teko edustaa vain satunnaista hairahdusta, joka ei toistu. On
kuitenkin lukuisia esimerkkejä siitä, että henkirikollinen
uusii tekonsa.
Henkirikos ja kaikki muutkin teot ovatkin ihmisen sisimmän eräs
ilmenemismuoto. On ihmisiä, jotka eivät missään olosuhteissa
tappaisi toista ihmistä, mutta myös sellaisia, joille se on eräs
varteen otettava mahdollisuus.
Riittävän pitkän ajan eristettynä ollut rikokseen
syyllistynyt saattaa lopulta aidosti oivaltaa, että toisen vakava
vahingoittaminen on syytä jättää pois ongelmien ratkaisukeinojen
valikoimasta. Hän voi ehkä oppia välttämään
tilanteita, joissa "pikaistuksissa" suoritetut väkivallanteot olisivat
todennäköisiä.
Ajautuminen henkirikoksiin voisi olla nykyistä vähäisempää,
jos yhteiskunta osoittaisi riittävän painokkaasti, että
kansalaisten henki on arvokas suojelukohde. Tuomioistuimen ei pitäisikään
koskaan mennä lausumaan lieventävänä seikkana, että
syyllinen vain "ajautui tilanteeseen", jossa toinen henkilö oli surmattava,
tai että ihmisen survominen kuoliaaksi maantien ojaan ei osoita erityistä
raakuutta.
On henkilöitä, joiden taipumus käyttäytyä äärimmäisen
väkivaltaisesti on siinä määrin pysyvää laatua,
että mikään rangaistus tai sen uhka eivät vaikuta,
mutta joihinkin nämä vaikuttavat. Kaikki henkirikoksiin hairahtuneet
ihmiset eivät suinkaan ole tahdottomia väkivalta-automaatteja,
vaan monet pystyvät vapaaseen harkintaan, ja sitä voidaan heiltä
myös edellyttää.
Usein todistellaan rangaistusten tehottomuutta sillä, että
Yhdysvalloissa tehdään ennätysmäärä henkirikoksia,
vaikka siellä sovelletaan äärimmäisen ankaria rangaistuksia.
Kuka pystyy sanomaan, mikä olisi henkirikosten määrä
tuossa aseiden ja väkivallan luvatussa maassa, jos rangaistusasteikko
olisi Suomen korkeimman oikeuden viime aikoina soveltamaa tasoa?
Pekka Pihlanto
Turku
Kuvateksti: Toisiin vankilarangaistus tehoaa, toisiin ei. Yhteiskunnan
tulisi kuitenkin muun muassa pitemmillä rangaistuksilla osoittaa,
että kansalaisten henki on arvokas suojelukohde, sanoo kirjoittaja.
|
o AJK kotisivu