Pihlanto Pekka 
Rajoittamaton opiskeluaika ei ole kenenkään etu

Turun Sanomat 15.9.2004


Opetusministeriö on lähettänyt yliopistoihin lausunnolle esityksen yliopistolain muutoksesta, jossa nykyiseen täysin rajoittamattomaan opiskeluoikeuteen tulisi muutos: esimerkiksi viisivuotiseksi tarkoitettu tutkinto suoritettaisiin enintään seitsemässä vuodessa. 

Enimmäisaikaan ei kuitenkaan laskettaisi poissaoloa, joka johtuu asevelvollisuuden suorittamisesta taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämisestä, eikä myöskään muuta, enintään kahden vuoden poissaoloa. Opiskeluoikeus ei päättyisi vielä tämänkään jälkeen, vaan yliopisto voisi myöntää opiskelijalle lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseksi, kunhan hän esittää hyväksyttävän suunnitelman. 

Vaikka opintojen ehdotettu takaraja häämöttää opintonsa aloittaville varsin kaukana, todennäköisesti se saisi nykyistä useammat ryhtymään täysitehoiseen opiskeluun alusta alkaen. Rajoittamaton opiskeluaika on vähemmän määrätietoisille vaarallinen, sillä se voi tuudittaa heidät täydelliseen kiireettömyyteen. Aika on kuitenkin tässäkin rahaa - sekä opiskelijan että valtiovallan kannalta. 

Esitettyä uudistusta on myös arvosteltu. Jacob Söderman on pitänyt esitystä kontrollijärjestelmänä joka osoittaa, että sen laatijat eivät luota yliopistoihin, eivätkä varsinkaan opiskelevaan nuorisoon (TS 1.9.). Hän kertoo tavanneensa maamme yliopistoissa innostuneita ja kyvykkäitä ihmisiä. Suurin osa opiskelijoista hoitaakin opiskelunsa vastuullisesti, joten ei ihme, että juuri heitä tapaa yliopistoissa. 

Tilastot kuitenkin osoittavat, että yliopistoissamme on suuri joukko opiskelijoita, jotka suorittavat vuosittain vain muutaman opintoviikon - jotkut eivät sitäkään. Monella ovat takanaan yli kymmenen vuoden keskeneräiset opinnot. On siis vaikea kieltää opiskelun tehostamisen tarvetta. Tähän asti haaste on aina esitetty vain yliopistoille, jotka ovatkin jo tehneet voitavansa. 

Monet opiskelevat tehottomasti, koska he rahoittavat opintonsa ansiotyöllä. On kieltämättä houkuttelevaa valmistua velattomana, varsinkin kun pikainen työpaikan saanti ei ole kaikilla aloilla todennäköistä. 

Pitkä opiskeluaika ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi välttämättä opiskelijankaan etu, kuten monet opiskelijat ovat jo huomanneetkin. Pitkä opiskeluaika voi johtaa - toisin kuin monesti ajatellaan - heikompiin valmiuksiin kuin lyhyt ja tehokas. Työn ohella kauan opiskeleva leipääntyy vähitellen opintoihinsa ja joutuu tinkimään suoritustensa laadusta. Pitkä opiskeluaika ja heikohkot arvosanat eivät ole suositus työmarkkinoilla. 

Nopeasti opiskelevan on suhteellisen helppo säilyttää opiskelumotivaationsa, ja hän antaa valmistuttuaan itsestään hyvän kuvan työtä hakiessaan. Siksi opintolainan ottamista ei olisi syytä nykyisessä määrin pelätä, varsinkaan kun korkokanta on edullinen ja valtiovalta tarjoaa lainaa ottaneille huomattavia etuja. 

Työttömyyden uhkaakin lienee tässä yhteydessä liioiteltu. Eräät löytävät työpaikan ulkomailta. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle työmarkkinoillamme tulee olemaan pulaa koulutetusta työvoimasta. Onhan ennakoitu, että lähitulevaisuudessa työvoimaa on saatava maahamme ulkomailta. Tässä tilanteessa maan kielen ja kulttuurin hallitseva koulutettu työnhakija on hyvin edullisessa asemassa. 

Pekka Pihlanto
professori emeritus 
Turun kauppakorkeakoulu 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040915 (20040915) o  o AJK kotisivu