Pihlanto Pekka 
Myös pieni yliopisto voi menestyä

Helsingin Sanomat 2.11.2004
Korkeakoulujen tutkimusedellytyksiä tarkastellut selvitysmies Jorma Rantanen suosittaa yliopistojen nykyistä selvempää jakoa kahteen tai jopa kolmeen kastiin (HS 21.10.). Vain suurista monialaisista yliopistoista on hänen mukaansa realistista kehittää kansainvälisesti kilpailukykyisiä huipputason yksiköitä. Muille riittää ensisijaisesti kansallinen tai alueellinen vaikuttavuus. 

Tässä ajatuksessa on perää vain siinä mielessä, että pienet erikoistuneet yliopistot kamppailevat eri sarjassa kuin suuret, luonnontiedekeskeiset yliopistot. Pienetkin voivat kyllä kehittää tutkimustaan kansainväliselle huipputasolle - siitä on esimerkkejä Suomessakin. On vain kehitettävä kriteerit, jotka mittaavat pätevästi niiden menestymistä. Nyt käytetyt suurten yliopistojen menestymiskriteerit eivät siihen sovellu. 

Näyttää kuitenkin siltä, että selvitysmies on ottanut vakavasti erityisesti kansainväliset rankkaukset, joissa pienet erikoistuneet yliopistot eivät edes voisi menestyä. Hän nimittäin ehdottaa, että pitkällä aikavälillä tulisi kokeilujen kautta päätyä suurempiin kokonaisuuksiin. Yksi vaihtoehto on hänen mukaansa yliopistoalue, joka kattaisi kaikki paikkakunnan yliopistot konsernina. 

Mikään asiaperuste ei puolla pienten pitkälle erikoistuneiden yliopistojen liittämistä suurempiin kokonaisuuksiin edes löysällä konserniperiaatteella. Tällaisten yliopistojen, esimerkiksi kauppakorkeakoulujen, keskeiseen tehtäväalueeseen kuuluu kansainvälisille foorumeille suunnatun tutkimuksen ohella maamme olosuhteisiin sopeutettu perus- ja soveltava tutkimus sekä talouselämän johtaja- ja asiantuntijatarpeen tyydyttäminen. 

Näiden tehtävien suoritusedellytykset eivät paranisi vähääkään, jos ne jouduttaisiin toteuttamaan suuren yliopiston yhteydessä - päin vastoin. Kauppakorkeakoulut perustettiin palvelemaan maamme talouselämän ja valtionhallinnon tarpeita, jotka ovat edelleen vähintään yhtä tärkeinä olemassa. Silloin yliopistot eivät edes halunneet ottaa näitä hoteisiinsa. 

Suuremman yliopiston syleilyssä pieni näivettyisvät resurssien puutteessa ja alistettaisiin palvelemaan sen sivuainetarpeita. Näin organisoimalla pienistä ei tulisi yhtään nykyistä kansainvälisempiä tai tutkimus- ja koulutustehtävissään tehokkaampia. 

Paras tie pienten erikoistuneiden yliopistojen edelleen kehittämiseen ja kansainvälistymiseen on verkottuminen, jonka selvitysmies mainitseekin yhtenä vaihtoehtona. Sitä on tähän mennessä menestyksellisesti käytettykin. Jatkuvasti kehittyvän tietotekniikan avulla yhteistyökumppaneihin pidetään yhteyksiä organisatorisista ja maantieteellisistä rajoista piittaamatta. Kokemus on osoittanut, että paras yhteistyökumppani ei useinkaan löydy seinän takaa tai kauempaakaan saman organisaation piiristä. Tutkimuksen yhä erikoistuessa on entistä todennäköisempää, että sopivat tutkimuskumppanit löytyvät maailmalta. 

Pekka Pihlanto
emeritusprofessori Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20041102 (20041102) o  o AJK kotisivu