Pihlanto Pekka 
Uudet uhkat eivät mitätöi vanhoja

Turun Sanomat 6.1.2005


Kansanedustaja Kimmo Kiljunen viittaa Aasian hyökyaaltokatastrofiin ja pitää sitä esimerkkinä uudesta uhkasta, jota ei ole otettu huomioon (TS 4.1.). Toteutunut uhka on kieltämättä uusi, mutta Kiljunen tekee asiasta sen yllättävän johtopäätöksen, että viime vuoden turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa keskityttiin vanhentuneisiin turvallisuusuhkiin ja siten vääriin asioihin, kuten jalkaväkimiinoihin, Natoon liittymiseen ja varuskuntien lakkauttamiseen. 

Kiljusen lausunto on erinomainen esimerkki siitä, että suomalaiseen keskusteluun ei mahdu kerrallaan kuin yksi asia. Globalisaation myötä suomalaiset ovat kieltämättä päässeet entistä suuremmin joukoin matkustamaan alueille, missä luonnonkatastrofit ja myös poliittiset häiriöt voivat saattaa heidät hengenvaaraan. Mutta mitä nämä näkymät vaikuttavat lähialueittemme turvallisuuspoliittisiin uhkiin? Eivät tietenkään mitään. Huomiomme on inhimillisistä syistä nyt kohdistunut tuoreeseen katastrofiin ja mahdollisesti uusien samantyyppisten torjuntaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että entiset uhkat haihtuisivat olemattomiin tai että niiden hoitamiseen ei enää olisi taloudellisia mahdollisuuksia uusien ohella. 

Meillä on edelleen naapurinamme poliittiselta kehitykseltään arvaamaton suurvalta. Vieläkään ei tunnu olevan poliittisesti korrektia muistuttaa tästä mahdollisuudesta varsinkaan nyt, kun naapureiden johtajat ovat vakuutelleet suhteiden ongelmattomuutta. Naapurimme tapaisessa yhteiskunnassa voi kuitenkin joskus, vaikkakin ehkä hyvin kaukana tulevaisuudessa, sattua täysin ennakoimattomia sosiaalisia tai poliittisia "maanjäristyksiä", joihin on viisasta varautua. 

Olemme liittymässä EU:n nopean toiminnan joukkoihin ja ilmeisesti jopa hyväksymässä niiden operaatioiden käynnistämisen ilman YK:n mandaattia. Viimeksi mainitusta voi seurata mahdollisuus, että joudumme tilanteeseen, jossa Venäjä on eri kannalla kuin EU. YK:n mandaatissahan olisi tällaisessa tapauksessa se vika, että joukkojen toiminta estyisi ja mahdollinen kansanmurha jatkuisi esteettä. 

Jo mahdollisuus joutua eri puolille kuin Venäjä merkitsee mielestäni sitä, että Naton turvatakuu meille olisi paikallaan. Jos taas ratkaisumme olisi se, että näissä Venäjän vastustamissa tapauksissa torjuisimme osallistumisen, heräisivät syystäkin suomettumisväitteet uskottavuuttamme nakertamaan. 

Kun suurin osa EU:n jäsenmaista jo kuuluu Natoon, ei meillä pitäisi olla mitään todellista syytä torjua jäsenyys. Sen ei tarvitsisi merkitä sotilaallisiin konflikteihin joutumista, mutta se varmistaisi, että meitä ei missään tilanteessa ryhdyttäisi sotilaallisesti painostamaan. 

Pekka Pihlanto
professori emeritus 
Turku 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050106 (20050106) o  o AJK kotisivu