Pihlanto Pekka 
Tavoitteena isänmaan etu

Turun Sanomat 6.2.2005


Presidentti Tarja Halosen katsotaan näpäyttäneen valtiopäivien avajaispuheessaan virallisen ulkopolitiikan arvostelijoita. Hän totesi, että lyhyen aikavälin poliittisen hyödyn tavoittelu hakemalla väkisin erimielisyyttä yksimielisistä kannanotoista koituu harvoin isänmaan eduksi. Presidentti sanoi olevansa tyytyväinen siihen, että eduskunta hyväksyi joulun alla pääosin muuttamattomana turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon. Hän kyllä myönsi, että ulkopolitiikka on erilaisten näkemysten ja mielipiteiden yhteensovittamista ja totesi, että poliittinen keskustelu on tärkeä osa demokratiaa. 

Presidentin viestin arvellaan kohdistuneen paitsi kokoomuksen edustajien kantoihin myös Jukka Tarkan Helsingin Sanomissa esittämään väitteeseen, että Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan ulkopoliittinen linja perustuu haavekuviin. Tarkan mukaan Euroopan unionin piirissä hämmästellään Suomen EU:n yhteiseen puolustukseen liittämää varaumaa ja sitkeää pitäytymistä sotilaallisessa liittoutumattomuudessa, joka ei enää vastaa tosiasioita. 

Näyttää siltä, että presidentti Halonen ja varsinkin Tuomioja ovat asettuneet puolustuskannalle esitetyn kritiikin edessä. Tuomiojan nettipäiväkirjassaan esittämää vastakirjoitusta Tarkalle on luonnehdittu niin, että Tuomioja poltti päreensä. Presidentin reaktio on luonnollisesti maltillisempi, mutta hänen esittämänsä keskustelun tärkeyden korostaminen ja isänmaan etuun viittaaminen ovat tietyssä ristiriidassa keskenään: onko vain myötäsukainen keskustelu maamme edun mukaista? 

Onko väistämättä niin, että ulkopolitiikasta vastaavien tahojen välisiä erimielisyyksiä havainneet ajavat lyhyen tähtäyksen poliittisia tavoitteita ja että tämä koituu harvoin isänmaan eduksi? Hallituksen ja presidentin yksimielisyys ei suinkaan takaa tehtyjen päätösten "isänmaallisuutta" kaikista näkökulmista katsottuna, eikä myöskään merkitse välttämättä sitä, ettei erilaisia kantoja näiden toimijoiden välillä esiintyisi vielä avoimina olevissa kysymyksissä. 

Voidaan aivan perustellusti kysyä, olivatko esimerkiksi jalkaväkimiinakanta ja EU:n yhteisen puolustuksen suhteen esitetty varauma todella isänmaan edun mukaisia. Entä onko YK:n mandaatin edellyttäminen EU:n nopean toiminnan joukkojen operaatioihin osallistumiselle ilman muuta maamme etu? Tällöinhän siirrämme päätösvallan Venäjälle ja Kiinalle sekä muille turvallisuusneuvoston pysyville jäsenille. Tämä hiertäisi uskottavuuttamme EU:ssa, ja suomettumisepäilyt heräisivät aivan oikeutetusti. 

Huomion arvoisia argumentteja voidaan siis nostaa esiin paitsi jo tehtyjen myös edessä olevien päätösten osalta. Valtaa pitävillä on taipumusta suhtautua nurjamielisesti "veneen keikuttajiin". Kansalaisten ei kuitenkaan pitäisi tyytyä keskustelun hienovaraiseenkaan tukahduttamiseen. Ulkopoliittisessa vastuussa olevilta on edellytettävä asiapohjaisia perusteluja omille kannoilleen. Eri mieltä olevien vähättely ja heidän motiiviensa leimaaminen ei ole asiallista, eikä myöskään isänmaan edun mukaista. 

Pekka Pihlanto
professori emeritus 
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050206 (20050206) o  o AJK kotisivu