Pihlanto Pekka 
Miten on puolustuskykymme uskottavuuden laita?


Turun Sanomat 30.3.2005

Suomalainen turvallisuuspolitiikka on oudolla tavalla johdonmukaista. Pidetään tarkasti huolta siitä, että mahdollisen sotilaallisen kriisin puhjetessa kukaan ei tule apuun. Tämä on sitä liittoutumattomuutta. Vastakkainen kanta leimataan usein Nato-intoiluksi, ikään kuin sotilaallisella liittoutumattomuudella ja "uskottavalla itsenäisellä puolustuksella" ei voitaisi intoilla. Siitähän meillä on nimenomaan kysymys. 

Mitä sitten tosiasiallisesti tehdään puolustuksen uskottavuuden hyväksi? Luovutaan jalkaväkimiinoista, jotka ovat tehokas ja omia voimia säästävä hidaste maahan tunkeutuvalle. Motiivina tässä näyttää lähinnä olleen huoli siitä, mitä muut meistä ajattelevat - tyypillinen suomalaisen alemmuuskompleksin osoitus. Muut eivät kyllä kanna huolta meidän puolustuksemme heikkenemisestä, mutta eivät näköjään omat päättäjämmekään. 

Toiseksi lakkautetaan varuskuntia ja leikataan lisäksi puolustusbudjettia niin, että esimerkiksi kertausharjoitusten määrä vähenee. Puolustusministeri selittää asiat parhain päin, minkä rutinoitunut poliitikko niin hyvin taitaa. Erikoinen on myös puolustusvoimain komentajan asenne: hiukan kritiikkiä leikkauksia kohtaan ikään kuin muodon vuoksi. Onko tämä suoraselkäistä toimintaa maan turvallisuudesta vastaavalta virkamieheltä? Voiko hän tosissaan uskoa puolustuksemme uskottavuuteen, vaikka sitä jatkuvasti typistetään? 

Pääesikunnalla on epäilemättä skenaariot myös niistä mahdollisista uhkista, joita yleinen mielipide ei usko enää olevan olemassakaan. Pääesikunnan herrojen hiusten luulisikin harvenevan heidän miettiessään sotilaallisten uhkien torjuntakeinoja käytettävissä olevilla hupenevilla voimavaroilla. Kansalaiset ja poliittinen johto ovat kuitenkin optimistisempia: meitä ei enää uhkaa muu kuin terrorismi, luonnonkatastrofit ja lintuinfluenssa. Niiden torjunnassa avustamiseen riittää kehnomminkin varustettu armeija. Onko meillä nyt tulossa muotiin viime sotien ajalta tuttuun malli Cajanderiin viitaten "malli Kääriäinen"? 

Realistin on vaikea uskoa, että Pohjolassa on lopulta tultu sataprosenttisen varmasti sellaiseen kulta-aikaan, jolloin diplomatiaa ei enää koskaan terästetä uhkaamalla sotilaallisella voimalla. Virallinen ja vallitseva näkemys kuitenkin on: valtakunnassa kaikki hyvin. Niin onkin - tällä hetkellä. Baltian maat ovat kokemustensa opettamina arvioineet tilanteensa aivan toisin kuin me. Kyllä meilläkin kokemuksia pitäisi olla aivan riittävästi. Menneet ajat ovat vain päässeet unohtumaan ja ikävien tulevien vaihtoehtojen pohdintaan ei riitä rohkeutta. 

Pekka Pihlanto
professori emeritus Turku 

Kirjoitukseen liittyy valokuva ja seuraava kuvateksti: Varuskuntia lakkautetaan ja puolustusbudjettia leikataan, miten käy puolustuksemme uskottavuuden, kysyy kirjoittaja. - Kuva viimeisestä lipunlaskusta Heikkilän ilmatorjuntarykmentissä uudenvuodenaattona 2002. 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050330 (20050330) o SP-osoite o AJK kotisivu