Pekka Pihlanto
Järki käteen EU:n laajenemisessa

 

Vakka-Suomen Sanomat 18.8.2005

Arvovaltaisiltakin tahoilta on esitetty, että vaikka ranskalaiset ja hollantilaiset torjuivat EU:n perustuslaillisen sopimuksen, unionin laajenemisprosessia on muun muassa Turkin osalta jatkettava ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilmeistä kuitenkin on, että vastaan äänestäneitä - ja monia muitakin kansalaisia äänestyksestä pidättäytyneissä EU-maissa - arveluttavat aivan oikeutetusti EU:n uudet laajenemiskaavailut.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja eräiden muiden EU-maiden presidentit kannattivat Turkin jäsenyyttä äskettäin vahvasti idealistisessa lehtikirjoituksessaan korostaen, että EU:n tekemät sopimukset on pidettävä. On kuitenkin täysin harhaanjohtavaa väittää, että Turkin kanssa olisi tehty sitova sopimus jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta. Kysymys on lähinnä tietyissä olosuhteissa annetusta lupauksesta. Tilanne on muuttunut ja yhä useammille on alkanut valjeta, että unionilla on tarpeeksi sulattelemista jo tähän asti tapahtuneessa sentään vielä kohtuuden rajoissa pysytelleessä laajenemisessa.

Voi vain arvailla, minkälaisiin ongelmiin unioni ajautuu, jos siihen ryhdytään vaikka hitaallakin aikataululla liittämään asukasluvultaan monikymmenmiljoonaista, taloudellisesti ja sosiaalisesti takapajuista maata. Euroopan parlamentin jäsen Ville Itälä on todennut, että Turkin jäsenyyden aiheuttamia kustannuksia ei ole osattu tai haluttu laskea. Summa on kuitenkin epäilemättä niin suuri, että vakiintuneiden jäsenmaiden, muun muassa Suomen, nettomaksuosuudet tulisivat kasvamaan huimasti. Suurten EU-maiden viimeaikaiset reaktiot budjettikiistassa osoittavat, että enää ei tule löytymään halua täyttää yhä uusia rahareikiä.

On myös otettava huomioon, että Turkin rajanaapureina ovat jatkossakin levottomat Iran, Irak ja Syyria. Tässäkin yhteydessä olisi realistista ottaa puheeksi Nato-keskusteluista tutut sinkkiarkut.

Minkälaisin ehdoin Turkki sitten tulisi jäseneksi? Laajenemiselle suopeissa piireissä sanotaan, että Turkin kohdalla tullaan noudattamaan tiukkaa hyväksymislinjaa, mutta aikaisemminkaan jäsenyyskriteereistä ei ole pidetty viimeiseen asti kiinni. Näin uhkaa tapahtua erityisesti Turkin kokoisen jättiläisvaltion kohdalla: jos jäsenyysneuvottelujuna lähtee liikkeelle, sitä ei voida enää hevin pysäyttää, vaan jäsenyys tultaisiin antamaan ehdoista tinkien. Jäseneksi päästyään Turkki voisikin sitten toimia kokonsa turvin varsin omapäisesti, ja niin se varmasti tekisikin, sillä se on jo nyt esittänyt aivan uusia ehtoja neuvotteluille. Vastaavasta on olemassa varoittavia ennakkotapauksia: eräät suuret jäsenmaat eivät ole piitanneet säännöistä vaan jättäneet taloutensa korjaamiseksi välttämättömät leikkaukset tekemättä, ja EU on joutunut nielemään tämän.

Turkin jäsenyyttä koskeva päätös on EU:n kohtalonkysymys. Sitä tehtäessä tarvitaan enemmän tervettä järkeä kuin tunnepohjaista laajenemisidealismia, jolta puuttuu realistinen pohja.

Pekka Pihlanto
Turku/Velkua

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050818 (20050818) o  SP-osoite o AJK kotisivu