Pekka Pihlanto 
Uusi, eettisesti vastuullinen johtajapolvi tarpeen

Julkaistu: Helsingin Sanomat 20051029 

"Globaali neljännesvuosiajattelu on tosin niin vastustamaton sen lyhytnäköisistä eduista nauttimaan pääseville johtajille ja omistajille, että kohtuullisia vaihtoehtoja ei usein haluta edes ajatella." 

Globaalin markkinatalouden eräs peruspiirre on ylikorostunut yrityksen omistajien edun vaaliminen. Monet suomalaisessa yritysjohdossa ja osakemarkkinoilla toimivat pitävät yritystä pelkästään omistajiensa rahantekovälineenä, jolla ei ole tämän ohella mitään muita kuin lainsäädännöstä johtuvia vastuita. Tämä Yhdysvalloista meille kotiutunut ajatus ei sovellu luontevasti pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, jonka säilyttämisestä poliittisten päättäjiemme selvä enemmistö pitää kiinni. 

Yrityksen johdon tulisikin tuntea tiettyä vastuullisuutta kaikista sidosryhmistä – ei ainoastaan omistajista. Tämä ei koituisi vain yhteiskunnan ja muiden sidosryhmien hyväksi, vaan myös yrityksen omistajien etu vaatisi, että muita sidosryhmiä ei voitontavoittelussa ryöstöviljellä. Kuten menneen ajan patruunat, myös monet nykyisten perheyritysten johtajat ymmärtävät henkilöstön hyvinvoinnista huolehtimisen edullisuuden omistajien kannalta. Globaalissa osakemarkkinavetoisessa taloudessa työntekijöistä on kuitenkin tullut kasvoton resurssi, josta luovutaan helposti lyhytnäköisten markkinaoperaatioiden nimissä. Yrityksiä pilkotaan ja organisoidaan myyntikelpoisiksi paloiksi osakekurssien nostattamiseksi. 

Tämän kääntöpuolena ovat henkilöstön työsuhteiden epävarmuus ja pätkäluonne sekä laaja työttömyys. Yritykseen työsuhteessa olevista vain johto pääsee nauttimaan eduista, jotka eräissä tapauksissa ylittävät räikeästi kohtuuden rajat. Sinisilmäisen eettisen ajattelun ja sidosryhmävastuun täydellisesti laiminlyövän liiketoiminnan väliin mahtuu alue, jolla yritysjohto voi harjoittaa tiettyä vastuullisuutta. Johdon olisi mahdollista punnita jopa kriisitilanteessa omistajien ja muiden sidosryhmien etuja sekä päätyä kompromissiin, joka ei lyö täysin korville minkään sidosryhmän etua. Johto voisi myös harjoittaa kohtuullisuutta syöttäessään yrityksen hallintoelimille optiosopimuksia koskevia ehdotuksiaan. Globaali neljännesvuosiajattelu on tosin niin vastustamaton sen lyhytnäköisistä eduista nauttimaan pääseville johtajille sekä omistajille, että kohtuullisia vaihtoehtoja ei useinkaan haluta edes ajatella. Nopeaan kulttuurin muutokseen onkin realistin vaikea uskoa. Joskus vallitseva ideologia kokee äkillisen tappion joutuessaan vakavaan kriisiin. 

Globaalin neljännesvuositalouden piirissä on viime vuosina ilmennyt kriisioireita, mutta markkinatalous näyttää sopeutuvan jopa perusteitaan uhkaaviin kriiseihin. Jos vallitseviin eettisyyttä ja kohtuullisuutta vieroksuviin asenteisiin alkaisi ilmestyä säröjä, asteittainen muutos parempaan voisi olla mahdollinen. Muutoksen tulisi kuitenkin keskeisesti lähteä yritysmaailman omasta piiristä. Tosin vain harvat yritysjohtajat uskaltavat puhua alansa epäkohdista, ja hekin vasta eläkkeelle siirryttyään. 

Toivo onkin asetettava uuteen ajattelultaan eettisempään yritysjohtajien, omistajien ja rahoitustutkijoiden sukupolveen, joka näkisi nykyiselle menolle vaihtoehtoja – tosin tällaisesta ei ole vielä mitään merkkejä näkyvissä. Kauppakorkeakouluilla ja muilla alan opetus- ja tutkimuslaitoksilla on tässä riittämiin pitkäkestoista työmaata. Myös jatkuva julkinen keskustelu voisi vähitellen muuttaa asenteita. Ihmisten asenteistahan tässä on kysymys – ei vääjäämättömästä luonnonlaista. 
 

Pekka Pihlanto
professori emeritus 
Turun kauppakorkeakoulu

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20051029 (20051029) o SP-osoite o AJK kotisivu