Pekka Pihlanto
Presidentin julkikuva ja todellisuus

 

Turun Sanomat 16.11.2005

Presidentinvaalien kolmen pääehdokkaan Tarja Halosen, Sauli Niinistön ja Matti Vanhasen johtamistaidot on punnittu Suomen Kuvalehden Johtamistaidon opistolla teettämässä tutkimuksessa. Kukaan heistä ei ole ykkösluokan huippujohtaja, mutta istuvan presidentin taidot ovat selvästi kaikista kehnoimmat.

Ihmisläheisyyttä puheissaan korostava Halonen ei ota ihmisiä juurikaan huomioon, eikä arvosta alaisiaan, vaan jyrää oman kantansa voimalla läpi. Suomen Kuvalehden mukaan syntyy vaikutelma leipäpapista, jonka puheet ja teot ovat keskenään ristiriidassa: toisin kuin presidentin vaalikirja väittää, Tarja Halonen ei ole yksi meistä.

Nykyisin puhutaan mielikuvien suuresta merkityksestä taloudessa ja politiikassa, ja tässä onkin hyvä esimerkki siitä. Halosen todellisesta poikkeava julkikuva ei liene pelkästään median ja mainoskampanjoiden luomus. Hänen persoonassaan on tiettyä ihmisiin vetoavaa lavasäteilyä, joka näyttää vaimentavan sen kanssa ristiriitaiset viestit. Halosen suosioon ei ole vaikuttanut ilmeisesti juuri mitään hänen itsepäisyytensä päätöksenteossa, eikä myöskään presidenttikauden alkupuolella tapahtunut puolison julkinen ojentaminen.

Halosen tapaus ei suinkaan ole ainutlaatuinen maamme poliittisessa historiassa. Kansan suosima Mannerheim oli hankala esimies, joka nöyryytti kenraaleja lounaspöydässään, mutta ymmärsi tavallista rivimiestä. Juhani Suomi toteaa tuoreessa Koivisto-kirjassaan, että Mauno Koiviston tultua valituksi tasavallan presidentiksi, moni havahtui toteamaan saaneensa erilaisen presidentin kuin oli odottanut.

Koivisto pani järjestykseen rötösherrajahtiin innostuneita tuomareita ja ulkopolitiikkaan puuttuvia akateemisia ennustajaeukkoja. Hän aloitti ristiretken median "sopulilaumaa" vastaan, joka tulkitsi väärin hänen koukeroisia lausuntojaan. Presidentin kansanomainen julkikuva kuitenkin painoi äänestäjien vaa'assa enemmän kuin hankalan ja vaikeaselkoisen miehen maine.

Kansansuosion perusteet tuntuvat esitetyn valossa suorastaan epärationaalisilta ja tunneperäisiltä. Kansa valitsee suosikkinsa pelkän ulkoisen vaikutelman perusteella. Suomalaiselle kansanluonteelle näyttää myös olevan ominaista, että kun suosikki on valittu, hänelle ollaan uskollisia, eikä anneta mitään merkitystä julkikuvaan nähden ristiriitaiselle informaatiolle.

Kansakunnan johtoon valitut henkilöt ovat siinä määrin älykkäitä, että he ymmärtävät olla äksyilemättä tavallisille kansalaisille. Ystävällisen isä- tai äitihahmon imago on valttia, ja siinä sivussa tapahtuva herrojen ja narrien kurittaminen koetaan tiettyä vahingoniloa kokien aivan oikeutetuksi, ja siten se vain vahvistaa kurittajan suosiota.

Pekka Pihlanto
professori emeritus

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20051116 (20051116) o  SP-osoite o AJK kotisivu