Pekka Pihlanto
Yliopistojen yhdistäminen perustuu suuruusharhaan

 

Kauppalehti Presso 26.11.2005

Julkisuuteen ilmestyy tuon tuostakin esityksiä, joissa maamme yliopistoja esitetään yhdistettäviksi toisiinsa. Useimmiten perusteluksi ei esitetä juuri muuta kuin että yliopistojen nykyinen lukumäärä on liian suuri.

Merkitykseltään vähäisempienkin muutosten tueksi tehdään yleensä puolueeton selvitys, mutta nyt näyttää usein riittävän mainittu lukumäärä-mantra. Jos perusteluja esitetään, ne nojautuvat yritysmaailmasta otettuihin analogioihin: suurempi tuotantoyksikkö on tehokkaampi kuin pieni. Yritysanalogia on kuitenkin perusteeton, sillä yliopisto ei ole tuotantolaitos, vaikka tämä harhaluulo elää sitkeästi.

Eräillä tahoilla silmäillään ulkomaisia rankinglistoja, joissa voittajia ovat suuret ulkomaiset yliopistot. Tästä tehty yhdistelypäätelmä on perusteeton sekin. Kahden tai usean kansainvälisin mittapuin pienen suomalaisen yliopiston yhteen liittäminen ei synnytä suurta ulkomaista yliopistoa vastaavaa yksikköä. Ulkomainen yliopisto on yleensä kasvanut suureksi luonnollisen kasvun tuloksena - ei kertarysäyksellä. Tulosten laatuun vaikuttavat lukuisat laadulliset ja muut tekijät, joista koko on merkitykseltään hyvin pintapuolinen selittäjä.

Suuruusharhan vallassa olevat eivät siis ole ajatelleet, mitä todellisia vaikutuksia yliopistojen yhdistämisestä syntyisi. Varsinkin kun yhdistellään hyvin erilaisia tiedekuntia samaan organisaatioon, on synergian syntyminen todella kyseenalaista. Varmaa kuitenkin on, että mahdolliset säästöt saavat vastapainokseen lisääntyvän byrokratian: niin keskushallinnon kuin opetuksen ja tutkimuksenkin henkilöstö joutuu koordinoimaan toimintoja, mikä merkitsee lisääntyneitä kokouksia, matkustelua ja valtataisteluja, kun aivan erilaiset kulttuurit ja tavoitteet kohtaavat. Tämä aiheuttaa kustannuksia ja tehottomuutta. Yhteistyötä ja synergiaa voidaan synnyttää ilman byrokratiaa ja muita haittoja verkottumalla. Kaiken tämän keskustelun taustalla saattaakin olla lausumaton ajatus yliopistolaitoksen rajusta supistamisesta julkisen sektorin muiden osien tapaan

Ilmeistä joka tapauksessa on, että yliopistoja yhdistämällä ei saada aikaan tehokkuuden lisäystä, jolla asiaa perustellaan. Opetus- ja tutkimustyö ovat yksilö- ja pienryhmäkohtaista toimintaa, jota hallinnon byrokratisoituminen vain haittaa. Suomessa tarvitaan innovatiivisuutta joka alalla, ei vähiten yliopistomaailmassa, missä se on tutkimuksen perusedellytys. Voidaan hyvällä syyllä kysyä: mitä innovatiivisuutta on nykyisessä kaavamaisessa suuruuden ekonomiaan nojaavassa ajattelussa?

Pekka Pihlanto
professori emeritus Turun kauppakorkeakoulu

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20051127 (20051127) o  SP-osoite o AJK kotisivu