Pekka Pihlanto
Epäterveellisen vapaa markkinatalous

Yliopisto-lehti No 7, 29.5.2006

Tapani Kilpeläinen kirjoittaa, tosin pilke silmäkulmassaan, arkipäivän terveysfasismista (Yliopisto 5/2006). Tätä esseeksi kutsuttua pakinaa on tuskin tarkoitettu kovin vakavasti otettavaksi, mutta kun se on julkaistu arvovaltaisessa tiedelehdessä, eikä Pahkasika-tyyppisessä, lienee kirjoittaja sentään jollakin painolla juttunsa perusajatuksen takana: jos ihminen haluaa tolkuttomasti tupakoiden, syöden ja juoden lisätä terveytensä ennenaikaisen menetyksen todennäköisyyttä, niin siitä vaan.

En minäkään kannata tiukkapipoista täysraittiutta ja leselinjaa, mutta jokin tolkku saa pään ja vatsan täytössä mielellään olla. Jos ehkäisevät neuvot ja rajoitukset pysyvät kohtuuden rajoissa, niin terveysfasismista voidaan tuskin vakavasti ottaen puhua. Sinänsä järkeviä tupakointiin ja alkoholin saantiin liittyviä rajoituksia lukuun ottamatta ihmisillä on edelleen täysi vapaus toimia terveytensä suhteen aivan kuten haluavat terveysintoilijoiden marmatuksesta välittämättä. On kuitenkin ylioptimistista kuvitella, että läheskään jokainen täysin suruttomasti nautiskeleva kansalainen todella tietää, mitä on terveydelleen tekemässä. Omasta nuoruudestaan voinee moni muistaa, että elämä tuntui silloin niin loputtoman pitkältä, että sen lyhentämiseen oli kyllä varaa. Sama näkemys jatkuu monella hyvinkin pitkään.

Mieli voi kuitenkin muuttua. Pentti Saarikoski harmitteli elämänsä loppupuolella, että ei tullut juoneeksi maltillisemmin, jolloin hän olisi voinut läträtä viinan kanssa vielä kymmeniä vuosia. Häntä vähemmän lahjakkaiden kohdalla valistukseen luulisi olevan vielä enemmän tarvetta. Eri asia on meneekö tieto perille ennen kuin kehoparka päästää ensimmäiset vakavat parkaisunsa.

Nykyisessä holhousyhteiskunnassa omasta käyttäytymisestä aiheutuneiden vaikeuksien syy haetaan helposti viranomaisten tontilta: "miksi ihmeessä ei kerrottu, että näin voisi käydä!" Holtittomuuden terveyshaitat eivät kuitenkaan koidu vain omaksi riesaksi. Tupakansavusta ja alkoholismista kärsii tunnetusti moni sivullinenkin. Kun holtittoman terveys sitten lopulta pettää, hän hakee tietysti yhteiskuntaa apuun. Yhteisestä potista maksetaan yksilön oman "vapaan" elämäntyylin tuloksena lankeavat terveydenhoitolaskut. Mihin tällainen muiden avun varaan perustuva vastuuton vapaus oikein mahtaa perustua?

Yhteiskunnassa yleinen tyhmistyminen näyttää pikemminkin lisääntyvän kuin vähenevän. Markkinatalous tarjoaa auliisti houkutuksiaan, jotka niin monet "vapaatahtoiset" nautiskelijat hyväksyvät riemusta kiljuen tolkusta piittaamatta. Houkutusten kokonaishintaa ei yhä useampi kuitenkaan huomaa, koska se ei näy hintalapusta. Pitäisikö yhteiskunnan sopeutua mukisematta tähän epäterveellisyyden (äly-) vapaaseen markkinatalouteen?

Pekka Pihlanto
professori emeritus Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Pihlanto Pekka 20060530 (20060530) o  Asko.Korpela@nbl.fi o Webmaster