Pekka Pihlanto
Tasapuolisuutta Libanonin sodan arviointiin

Turun Sanomat 27.8.2006

Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri kirjoittaa Israelin ja Hizbollah-järjestön välisestä taistelusta (TS 23.8.). Sotilasasiantuntijoiden analyyseja on mielenkiintoista lukea, sillä nämä tietävät tapahtumien taustoista ja sodankäynnin lainalaisuuksista enemmän kuin muut.

Asiantuntijoiden lausunnoilta edellytetään yleisesti objektiivisen viileää analyysia. Kokemus on kuitenkin osoittanut - kaikilla inhimillisen elämän aloilla - että asiantuntijakin on vain ihminen antipatioineen ja sympatioineen.

Dosentti Visurin sympatiat tuntuvat kallistuvan Hizbollahin puolelle. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että usein asetumme kiistoissa alakynnessä olevan puolelle. Visuri esittää YK:n päätöslauselmaan viitaten Hizbollahin hyväksymistä osaksi Libanonin hallintoa ja vertaa järjestön tulevaa asemaa Suomessakin käytössä olleeseen suojeluskuntamalliin. Osoittaa melkoista terrorismin hyväksymistä rinnastaa se Suomen suojeluskuntiin.

Kirjoittaja ihmettelee kyllä aivan oikeutetusti Israelin säälimättömiä sotatoimia. Niissä ei säästetty siviilejä, ja Libanonin infrastruktuuriakin tuhottiin tavalla, jota ei voi millään ymmärtää eikä hyväksyä. Hizbollahin toiminnan hän kuitenkin leimaa menestykselliseksi sissisodaksi, kiinnittämättä mitään huomiota siihen, että sen joukot sijoittuivat tiheästi asuttuihin väestökeskuksiin. Tästä syystä vastapuolen sinänsä häikäilemättömät sotatoimet aiheuttivat siviiliuhreja - Suomikin menetti sotilastarkkailijan. Sissisotaa on monenlaista, mutta siviilien joukosta tapahtuva hyökkäily vastapuolen siviilien kimppuun tuskin ansaitsee sissisodan nimikettä.

Analysoidessaan Israelin sotatoimien seurauksia Visuri toteaa aivan perustellusti, että raunioista nousee uusia terroristeja. Toinen syy-seuraussuhde jää häneltä kuitenkin mainitsematta: Hizbollahin raketti-iskut siviilikohteisiin - ja viimeisenä pisarana israelilaisten sotilaiden sieppaaminen - saivat aikaan Israelin hyökkäyksen.

Hizbollahin "suojeluskunnan" kasvun ja sen toimenpiteet kirjoittaja näkee ikään kuin luonnollisina reaktioina, mutta terrorismin kohteena olleen Israelin vastaiskuja ei. Siten hän arvioi osapuolten tekemisiä erilaisin perustein: Israelin valtiolta hän edellyttää suurempaa vastuullisuutta kuin kaltoin kohdelluilta arabeilta. Israel näyttää kuitenkin päättelevän, että Raamatun ohje toisen posken kääntämisestä lyöjään päin ei toimi näissä olosuhteissa.

Pekka Pihlanto
professori emeritus Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Pihlanto Pekka 20060904 (20060904) o  asko.korpela@nbl.fi o Webmaster