Pekka Pihlanto
Myös tunteet ratkaisevat Nato-kannanotoissa

Helsingin Sanomat 18.2.2007

Nato-keskustelu ei ole osoittanut laantumisen merkkejä. Aiheesta ei kuitenkaan haluta vaaliteemaa, sillä selvä enemmistö äänestäjistä on liittoutumista vastaan. Mistä sitten johtuu, että monien asiantuntijoiden päinvastaisista neuvoista huolimatta kansa haraa vastaan?

Kansalaisten Nato-vastaisuuden syntymisessä on ilmeisesti tunteilla merkittävä roolinsa. Pelätään Venäjän reaktioita ja sinkkiarkkuja tai halutaan vain pysyä erossa presidentti Bushin ulkopolitiikasta. Syynä saattaa myös usko, että meillä ei ole hätää kunhan vain emme liittoudu. Natojäsenyys voidaan torjua myös ideologisin perustein.

Liittoutumisen kannattajat puolestaan pelännevät Venäjän mahdollista painostusta. Tähän liittyy toive siitä, että jäsenyys torjuisi uhkan pelkällä olemassaolollaan. Monet asiantuntijat ovat tätä mieltä.

Kun tunteilla on näin suuri rooli kansalaisten kannanmuodostuksessa, ei ole ihme, että asiantuntijoiden perustelut helposti sivuutetaan. Toisaalta myös asiantuntijat ovat ihmisiä, joiden arvioissa tosiasiat ja tunteet kietoutuvat toisiinsa. Asiantuntijat kuitenkin pyrkivät yleensä minimoimaan subjektiivisten tunteidensa vaikutuksen, toisin kuin suuri yleisö.

Samanlaista tosiasioiden ja tunteiden ristivetoa tapahtuu myös poliitikkojen mielissä. Koska he näyttävät seuraavan äänestäjien enemmistön näkemystä, voidaanko sanoa, että maamme nykyinen liittoutumattomuutta suosiva kanta perustuu pikemminkin tunteisiin kuin tosiasioihin?

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20070218 (20070218) o AJK kotisivu o o Webmaster