Pekka Pihlanto
Pörssiyhtiön yhteiskunnallinen vastuunotto kannattaa

Kauppalehti 11.2.2008
Stora Enson Kemijärven tehtaan lakkauttamispäätös ja Nokian vastaava toimenpide Bochumissa ovat herättäneet vilkkaan keskustelun yrityksen yhteiskunnallisesta vastuusta. Konsernijohtaja Björn Wahlroos on tiivistänyt asian niin, että pörssiyhtiön johdon ainoa vastuu liittyy omistajien varallisuuden kasvusta huolehtimiseen.

Tämä on tietysti yksi yrityksen johdon keskeisimmistä tehtävistä, mutta yrityksellä on omistajien lisäksi muitakin sidosryhmiä, joiden etuja ei voi täysin uhrata osakkeen arvon maksimoinnille. Lait asettavat rajoitteita, jotka kaventavat mahdollisuuksia voitontavoitteluun – emmehän me elä rosvokapitalismissa.

Yhteiskunnassa vallitsee myös käytäntöjä ja tapoja, joilla ei ole lain velvoittavuutta, mutta joita pörssiyhtiön johdon kannattaisi yleensä noudattaa. Yleisesti ottaen ne kertovat, että muitakaan sidosryhmiä, esimerkiksi henkilöstöä, ei kannata kohdella tavalla, joka koetaan epäoikeudenmukaiseksi.

Usein näiden käytäntöjen – eli yhteiskunnallisen vastuun – noudattaminen koituu ainakin pitkällä aikavälillä myös omistajien eduksi, kun kaikkien sidosryhmien suopea suhtautuminen yritykseen parantaa liiketoiminnan harjoittamisen edellytyksiä. Nykyisin näyttää valitettavan yleiseltä, että lyhyen aikavälin kannattavuuden nimissä yritys uhraa pitemmän aikavälin etuja. Tämä merkitsee sitä, että johto palvelee ensisijaisesti lyhyellä aikahorisontilla yritykseen sijoittavia ja laiminlyö yritykseen pitempiaikaisia sijoituksia tehneiden etuja. Johdon optiokannustimet saattavat osaltaan houkutella tällaiseen lyhytnäköisyyteen.

Liiketaloustieteen oppikirjoissa puhuttiin aikoinaan satisfioinnista eli tyydyttävän tuloksen tavoittelusta, ja pidettiin sitä voiton maksimointitavoitetta parempana. Kannattamatonta toimintaa ei tietenkään pidä jatkaa, mutta näyttää siltä, että niin Stora Enso kuin Nokiakin sivuuttivat tyydyttävän tavoitetason idean ja laiminlöivät samalla tärkeiden sidosryhmien – henkilöstön ja yhteiskunnan näkökulman kokonaan. Näin aiheutettiin vahinkoa henkilöstön ohella yhteiskunnalle sen maksettavaksi tulevien työttömyys- ja muiden korvausten muodossa. Samalla unohdettiin kaikki se infrastruktuuri, koulutus ja suorat yritystuet, joilla yhteiskunta on helpottanut – tietysti samalla omaksi edukseen – yritysten toimintaa.

Näiden sidosryhmien kärsimien tappioiden lisäksi toimenpiteistä saattaa kuitenkin koitua menetyksiä myös kyseisille yrityksille ja niihin pitemmällä aikahorisontilla sijoittaneille omistajille. Varsinkin Nokian tapauksessa epäoikeudenmukaisesti kohdellut sidosryhmät ja myös asiakkaat saattavat ryhtyä toimenpiteisiin, jotka levitessään aiheuttavat yllättäviä imago- ja myös taloudellisia tappioita yritykselle. Näiden vaikutusten arvioinnin yritys ilmeisesti unohti tehtaan lakkautuslaskelmia laatiessaan.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu

Kuvateksti (Björn Wahlroosin valokuva): Kirjoittaja on eri mieltä kuin Sammon konsernijohtaja, Björn Wahlroos, jonka mukaan pörssiyhtiön johdolla ei olisi muuta vastuuta kuin yhtiön osakkeen arvon kasvattaminen.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Pihlanto Pekka 20080211 (20080211) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster