Pekka Pihlanto
Uusliberalismi kaipaisi tervehdyttämistä

Helsingin Sanomat 10.3.2008

Meidän ja muidenkin länsimaiden yhteiskuntia hallitsee nykyisin taloudellinen ideologia, jota kutsutaan uusliberalismiksi. Se ohjaa yritystoiminnan lisäksi yhä enemmän myös valtionhallintoa. Sen ydin voidaan tiivistää taloudellisen tehokkuuden tavoitteluksi ilman rajoitteita.

Kuten monet uskonnolliset, poliittiset ja taloudelliset ideologiat aikaisemmin, myös uusliberalismi on alkanut kääntyä ihmisiä ja yhteiskuntia vastaan: ideologia on alkanut korvata päätöksiä tekevien ihmisten omakohtaista ajattelua.

Kärjistynyt uusliberalismi on sanellut niin Stora Enson Kemijärven kuin Nokian Bochuminkin tehtaan lopettamisen. Se on monen yksityistämispäätöksen, yliopistojen rakenteellisen kehittämisen ja vastaavien elämäämme mullistavien – ja usein myös hankaloittavien – muutosten takana.

Osuva esimerkki uusliberalismin kärjistyneistä piirteistä ovat eräiden talouselämän edustajien lausunnot, joiden mukaan pörssiyhtiöllä ei ole muita vastuita kuin osakkeenomistajien hyvinvoinnista huolehtiminen. Samaa ääriajattelua todistavat yritysjohdon ylisuuret optiosopimukset.

Uusliberalismin kärjistyminen tulee lopulta vaikuttamaan talouselämään kaikkien vahingoksi – myös omistajien. Onhan odotettavissa, että nykyisessä internetin ja kansalaisliikkeiden maailmassa ei loputtomiin hyväksytä näin yksipuolista ajattelua ja toimintaa. On myös jo merkkejä siitä, että uusliberalismin vastustaminen politisoituu: voi syntyä uusia poliittisia liikkeitä, jotka eivät ole uudistushaluistaan huolimatta välttämättä hyväksi yhteiskunnan kehitykselle.

Uusliberalismi on ihmisten kehittelemä, ei luonnonvoima, joten sen ilmenemismuotoihin voidaan vaikuttaa. Vanhan patruuna-ajan omistajien asenteista voisi soveltuvilta osin ottaa mallia. Parasta olisi, jos talouselämä – ja myös saman ideologian omaksunut valtionhallinto – ryhtyisivät itse korjaaviin toimenpiteisiin.

Talouselämässä muutokset ääriasenteista kohtuuteen ovat kuitenkin vaikeita, sillä globaalin talouden käyttäytymissäännöt pyrkivät tekemään tyhjiksi kansallisen yritysmaailman mahdolliset tervehdyttämispyrkimykset: tuotanto kun pyrkii aina sinne, missä kohtuullisuusajattelu ei haittaa voiton maksimointia.

Ongelma on kuitenkin ensin tunnustettava yleisesti – ei ympäristön hyväksikään tehty juuri mitään, ennen kuin tulevan katastrofin vaara alettiin tunnustaa. Mutta kuka aloittaisi uusliberalismin tervehdyttämisen? Voisi toivoa, että erityisesti Yhdysvaltain talouselämä käynnistäisi kohtuullistamisen aikakauden: sieltähän tämä ideologia on alun perin lähtenytkin ja levinnyt kautta maailman.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu


Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20080310 (20080310) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster