Pekka Pihlanto
Sananvapauden ja yksityisyyden suojan rajapinnalla

Turun Sanomat, Kirjoittajavieras-palsta 16.3.2008

Pääministeri Matti Vanhasen yksityiselämää käsittelevän teoksen tiimoilta järjestetty oikeudenkäynti on herättänyt monenlaista pohdiskelua julkisuudessa. Käräjäoikeudessa jouduttiin punnitsemaan teoksen kirjoittajan ja kustantajan sananvapautta suhteessa julkisuuden henkilön yksityisyyden suojaan. Täpärällä äänestyspäätöksellä asia ratkaistiin nyt sananvapauden hyväksi.

Suhteellisen laaja sananvapaus vaikuttaa tässä asiassa perustellulta, sillä näin äänestäjät ja myös poliittiset toimijat pääsevät muodostamaan näkemyksensä pääministeristä kokonaisuutena, ei vain hänen virallisesta toiminnastaan. Onhan pääministeri sama persoona niin työssään kuin vapaa-aikanaankin. Jos hänen harkintansa pettää yksityiselämässä, samoin voi tapahtua myös hänen virallisessa päätöksenteossaan.

Tässä tapauksessa on tullut esiin monia piirteitä, jotka saattavat pääministerimme harkintakyvyn hieman kyseenalaiseen valoon. Naisseuralaisen valinta internetistä ilman taustaselvityksiä ei osoita pääministerin aseman edellyttämää harkintaa. Asetelma muodostikin tietyn turvallisuusriskin. Pääministerillä ja valtakunnalla oli hyvää onnea, kun kyseinen seuralainen osoittautui valtion turvallisuutta ajatellen harmittomaksi.

Samanlaisia ajatuksia herää myös ulkoministeri Ilkka Kanervan lähettämien tekstiviestien aiheuttamasta kohusta. Vaikka ulkoministerillä on edelleen hallituksen ja hänen oman puolueensa luottamus herää kysymys, merkitseekö harkinnan pettäminen yksityisasioissa vaaraa, että näin saattaisi mahdollisesti käydä myös virkatehtävissä.

Kuinka paljon sitten virallisen valtiollisen aseman omaavan henkilön asioista pitäisi saada kertoa julkisuudessa? Vaikka tällaisten henkilöiden yksityisyyden suoja onkin tavallista rajatumpi, selvää luulisi kuitenkin olevan, ettei sitä voida näiltäkään kokonaan evätä. Esimerkiksi pääministerin lapsiin liittyvien asioiden ja hänen elämänsä intiimien yksityiskohtien kuvaamisen ei luulisi kuuluvan sananvapauden piiriin. Pääministerin tottumusten liiallinen paljastelu saattaa jopa muodostaa turvallisuusriskin. Myöskään ulkoministerin yksityisten tekstiviestien sisällöllä ei pitäisi olla mitään tekemistä julkisuudessa.

Kuten kaikkiin vapauksiin, myös sananvapauteen tulisi liittyä vastuu. Tällaisissa tilanteissa vastuu kohdistuu juuri henkilön yksityisyyden kunnioittamiseen. Ihmistä ja hänen läheisiään ei pidä kiusata hänen intiimien asioidensa tarpeettomalla julkistamisella. Henkilön poliittiset vastustajat ja sensaationhaluinen yleisö voivat tällaista haluta, mutta asian perustelu sananvapaudella kuulostaa ontolta.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20080316 (20080316) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster