Pekka Pihlanto
Yliopistolaitos muutoksen kourissa

Turun Sanomat 20.4.2008

Maamme yliopistolaitosta on koeteltu lukuisilla muutoksilla, viimeksi rakenteisiin ja rahoitukseen kohdistuvilla. Eräs alkusoitto niille oli huippuyliopiston eli innovaatioyliopiston perustaminen pääkaupunkiseudulle. Sitä tulee hallinnoimaan yksityisoikeudellinen säätiö.

Innovaatioyliopisto saa valtiolta huomenlahjakseen viisisataa miljoona euroa, ja lisäksi sen on määrä kerätä talouselämältä kaksisataa miljoonaa. Kun muut yliopistot nostivat ymmärrettävästi metelin innovaatioyliopiston suosimisesta, valtakunnan hallitus alkoi paikata tekemisiään. Muillekin yliopistoille tarjottiin mahdollisuus saada tuloksista riippumatonta ylimääräistä rahoitusta, mikäli ne hankkivat ensin ”pesämunan” yksityisistä lähteistä. Lisäksi niille suotiin määrätyin ehdoin mahdollisuus säätiömallin käyttöönottoon.

Kaikista muista yliopistoista tulee julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä. Nykyisin ne ovat vähemmän itsenäisiä valtion tilivirastoja. Eräs oleellinen piirre tässä muutoksessa on, että puolet julkisoikeudellisen yliopiston hallituksen jäsenistä tulee olemaan yliopiston ulkopuolisia, ja innovaatioyliopiston säätiön hallituksen valitaan pelkästään ulkopuolisten eli rahoittajien edustajia.

Kansalaiset voivat ajatella muutoksista, että on hyvä kun ulkopuoliset pääsevät sekoittamaan yliopistojen ”seisovaa vettä”. Mielestäni kuitenkin avain tämän suuntauksen arviointiin löytyy sanonnasta: ”sen lauluja laulat, kenen leipää syöt”. Perinteinen yliopisto sai valtiolta lähes kaiken rahoituksensa ja yleisluonteisen mandaatin tuottaa yhteiskunnalle tutkimusta sekä tutkintoja. Vaikka yliopistolaitosta on viime vuosina kilvan parjattu, yhteiskunnan suotuisa kehitys on ollut mahdollista paljolti juuri tällaisten yliopistojen tuottaman tieto- ja sivistyspääoman avulla.

Nyt kun huomattava osa yliopistojen isännistä vaihtuu talouselämän ja valtiovallan edustajiin, niiden toimintakulttuurit uhkaavat muuttua ”yritysmäisiksi”. Yritysjohtajat ovat päteviä yritysten asioissa, mutta heidän ajattelutapansa ja päätöksensä nojaavat kriteereihin, joilla menestytään yritysmaailmassa. Ne liittyvät välittömiin taloudellisiin tuloksiin ja ahtaasti määriteltyyn tehokkuuteen. Monet valtiovallan edustajat näyttävät halukkaasti omaksuneen nämä arvot. Niiden soveltaminen yliopistoissa johtaa sellaisten tutkimushankkeiden suosimiseen, jotka tuottavat nopealla aikataululla rahanarvoisia tuloksia, innovaatioita. Tämä sopii kyllä yliopiston palvelututkimusta tuottavan yksikön, mutta ei koko yliopiston tavoitteeksi.

Yliopistojen perustutkimus lähtee kunkin tieteenalan itse määrittelemästä uuden tiedon tarpeesta. Perustutkimus vie yleensä paljon aikaa ja on tuloksiltaan ennalta arvaamatonta sekä siten riskialtista. Tiede on tuottanut tähänkin mennessä hyödyllisiä tuloksia, mutta paradoksaalista kyllä, tämä ei ole useinkaan tapahtunut niin, että määrättyä välitöntä hyötyä olisi alun perin tavoiteltu.

Kun etsitään oikoteitä rahanarvoisiin oivalluksiin, perustutkimus arvoineen alkaa olla vaarassa. Samalla sellaiset humanistiset tieteenalat, jotka eivät tuota välittömästi myyntikelpoisia keksintöjä, jäävät vaille ulkopuolista rahoitusta. Kaiken tämän tuloksena maamme sivistyspääoma alkaa rapautua koko kansakunnan vahingoksi. Kestää varmasti kauan, ennen kuin päättäjien on pakko myöntää politiikkansa virheellisyys. Ihminen on ihmeen sitkeä uskomaan kerran omaksumaansa ideologiaan, vaikka sitä horjuttavaa näyttöä olisi tarjolla kuinka paljon tahansa.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20080420 (20080420) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster