Pekka Pihlanto
Vaalirahaa tarjoo kunnon väki?

Turun Sanomat 28.5.2008

Poliitikkojen lahjoituksina vastaanottama vaalirahoitus on saanut julkisuudessa ansaittua huomiota, kun huomattava joukko kansanedustajia ja jopa ministereitä on jättänyt lainmukaiset ilmoitukset lahjoituksista ja lahjoittajista tekemättä.

Tämän salailun johdosta kansalaisten mielissä herää ikävä ajatus, että asiaan voi liittyä jotakin hämärää. Mitkä motiivit ajavat lahjoittajia – tuskin pelkkä pyyteetön auttamisen halu? Menneinä aikoina yrittäjät toimivat monesti mesenaatteina, jotka lahjoittivat yhteiskunnalle suuria summia. Turussakin on useita kohteita, jotka on rakennettu näiden tuella. Nykyisellä ahneuden aikakaudella tällaisia hyväntekijöitä näyttää olevan vähemmän kuin ennen.

Liike-elämään ei pääsääntöisesti enää kuulukaan epäitsekkyys rahankäytössä, vaan pelkkä rationaalinen harkinta. Niinpä kun yrittäjä tai yritysjohtaja lahjoittaa poliitikolle rahaa, hän mitä todennäköisimmin ajattelee saavansa siitä yritykselleen hyötyä. Päättäväthän poliitikot monista yrityksille tärkeistä asioista – muun muassa kaavoituksesta ja verotuksesta.

Huhutaan, että varsinkin hallitusohjelmaa sorvattaessa neuvottelijoiden ympärillä liikkuu monenlaista yritysmaailman lobbaajaa. Onkin selvää, että poliitikkoa on mukavampi lähestyä ”informaation antajana” kun kumpikin tietää, että lobbaaja on ollut vaalityölle myötämielinen. Saattaapa poliitikkokin tuntea vaalirahan johdosta sympatiaa lahjoittajan asiaa kohtaan – ovathan uudet vaalit taas ennen pitkää tulossa ja rahaa tarvitaan myös silloin. Tässä valossa kuulostavat täysin epäuskottavilta väitteet, ettei lahjoittaja tietäisi kenelle hänen rahansa menee ja ettei poliitikko ottaisi selvää siitä, kuka on hänen vaalikassaansa kartuttanut.

Myös eräät poliitikkojen vaikeasti ymmärrettävät yritysten ja johtajien itsekkäitä etuja myötäilevät kannanotot saavat äänestäjän aprikoimaan vaalirahoituksen osuutta asiassa. Ihminenhän on kaikessa impulsiivisuudessaankin sentään varsin johdonmukainen – erityisesti toimiessaan talouden tai politiikan piirissä. Koska näin on, olisi vaalirahoituksen pelinsäännöistä tehtävä mahdollisimman selkeät.

Vaalirahoituksen tulee olla niin läpinäkyvää, että kansalaiset ja media voivat tehdä poliitikkojen rahoitussuhteista omat selkeät johtopäätöksensä. Nykyisen lain puutteiden ja poliitikkojen salailevan käyttäytymisen ansiosta politiikan uskottavuus on vakavasti heikentynyt. Nyt sattumalta valokeilaan noussut rahoitusskandaali osoittaa, että myös kansanedustajat ja kunnallispoliitikot tarvitsevat valvontaa sekä rikkomuksesta seuraavan sanktion uhan.

On demokraattisen yhteiskunnan luonteen vastaista, että lainsäätäjille itselleen on annettu ”luontaisetuna” lain rikkomisen mahdollisuus ilman sanktion uhkaa. Vaalirahoituslain valmistelijoilla on ollut naivi, ellei peräti kyyninen käsitys poliitikosta ihmisenä.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20080528 (20080528) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster