Pekka Pihlanto
Yliopistojen vallansiirto ei ole eduksi tieteelle

Acatiimi No 5, 9.6.2008

Yliopistolaitoksen suunniteltuja muutoksia koskeva keskustelu on kevään mittaan keskittynyt innovaatioyliopistohankkeen arvosteluun. Myös julkisoikeudellisen laitoksen statuksessa, joka koskee muita kuin säätiömuotoon päätyviä yliopistoja, on löydetty huomauttamista. Eräs keskeinen seikka kummassakin tapauksessa on yliopisto-organisaation johdon luisuminen tietyiltä osin ulkopuolisten käsiin. Päärahoittajan valtahan on perinteisesti ollut opetusministeriöllä, mutta itse yliopisto-organisaatioiden sisäisiin päätöksiin se ei ole voinut suoranaisesti vaikuttaa.

Innovaatioyliopiston säätiön hallitukseen tulee vain yliopiston ulkopuolisia jäseniä ja myös näiden valinta on ulkopuolisten käsissä. Julkisoikeudellisten yliopistojen tilanne näyttää paremmalta, sillä niiden hallitusten jäsenistä puolet tulevat yliopiston sisältä, ja kaikkien jäsenten valinnan suorittaa sisäinen vaalikollegio. Näin yliopistoille tarjoutuu mahdollisuus valita sellaisia ulkopuolisia, joilla on akateemista kokemusta ja ymmärrystä.

Mikä on johtanut tähän vallansiirtohankkeeseen, ja mitä siitä voi aiheutua yliopistolaitokselle? Yliopistoja kohtaan tunnetaan yhteiskunnassa ilmeisen suurta epäluottamusta. Nähdäkseni eräs yllyke tämän epäluottamuksen synnylle olivat kansainväliset rankinglistat, joilla ei arvostelijoiden mielestä esiintynyt tarpeeksi suomalaisia yliopistoja. Mitään painoa ei pantu huomautuksille, että jos rankingtulokset suhteutettaisiin yliopistojen käytettävissä oleviin resursseihin, suomalaiset yliopistot menestyisivät erittäin hyvin. Onhan selvää, että jättisuuri anglosaksinen yliopisto, jolla on runsaasti rahaa ja professoreja, tuottaa suuren absoluuttisen määrän kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita – ja mahdollisesti myös joitakin Nobel-palkintoja.

Absoluuttisten mittareiden käyttö on yhtä järjetöntä tässä kuin missä tahansa muussa suuren ja pienen vertailussa. Menisikö joku vertaamaan Nokian ja kymmenen henkilöä työllistävän pienyrityksen vuosivoittoja toisiinsa ja tekisi siitä kauaskantoisia periaatteellisia johtopäätöksiä? Selvää onkin, että ranking-tuloksia on käytetty tarkoitushakuisesti ajattelemattakaan näiden kriteerien totuusarvoa. Yliopistojen arvostelua on vielä vääristelty lisää, viittaamalla suomalaisten koululaisten saavuttamiiin suotuisisiin Pisa-tuloksiin, joilla ei todellisuudessa ole mitään vertailukelpoisuutta yliopistojen ranking-listojen kanssa. Jos yliopistojemme opiskelijoita arvioitaisiin vastaavanlaisilla mittareilla kuin Pisa-selvityksissä koululaisia, tulokset olisivat todennäköisesti vähintään yhtä hyviä.

Näin hatarin argumentein on julkisuudessa muokattu mielialoja suopeiksi yliopistolaitoksen radikaaleille muutoksille. Ulkopuoliset jäsenet yliopistojen hallintoelimissä auttavat kyllä luomaan hyödyllisiä yhteyksiä yritysmaailmaan, mutta muutoksella on myös haittansa. Akateeminen organisaatio on toimintaperiaatteiltaan aivan erilainen kuin yritys: vastakkain ovat tässä uuden tiedon periaatteessa pyyteetön tuottaminen ja rahan ansaitseminen. Yliopiston johtoelimissä toimiva yritysjohtaja toimii luonnollisesti niiden kriteerien mukaisesti, jotka hän on oppinut yritysympäristössä. Sellaiset akateemisen perustutkimuksen hyveet kuin vapaus, perinpohjaisuus, kiireettömyys, tiedelähtöisyys kohteiden valinnassa, periaatteellinen epäkaupallisuus, epäonnistumisen sieto, totuuden etsintä ja uuden tiedon itseisarvoisuus, eivät kuulu yritysjohtajan maailmankuvaan. Niinpä hän ei kykene niitä arvostamaan yliopiston hallinnossa, sillä kukaan ei pysty muuttamaan omaa maailmankuvaansa täysin uuden toimintaympäristön edellyttämällä tavalla nopeasti, jos koskaan.

Tässä on selvä ristiriita, joka tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä haittaamaan erityisesti innovaatioyliopiston, mutta myös julkisoikeudellisten yliopistojen toimintaa, ellei hallintomalleihin tehdä oleellisia muutoksia akateemisen henkilöstön osallistumista lisäävään suuntaan. Onhan ilmeistä, että paineet saada nopeasti aikaan kaupallisesti hyödyllisiä innovaatioita ja muita tuloksia ehkäisee aitoa perustutkimusta ja myös suuntaa sitä soveltavan tutkimuksen suuntaan. Mitään todella uutta ei ole tällaisessa toimintaympäristössä varaa ryhtyä tavoittelemaan. Yliopistojen toiminta-ajatuksiin kirjattavat lausumat perustutkimuksen suosimisesta eivät välttämättä realisoidu, vaan johtajien maailmankuvat ja niihin perustuvat tulosodotukset jyräävät tällaiset juhlapuhefraasit tieltään.

Nyt suunniteltu yliopistomalli ei ole kansainvälisille huippuyliopistoille tyypillinen. Meillä mennään useasti tähän tapaan sokeasti näennäisuudistusten perässä, muuttamatta suunnitelmia, vaikka uutta tietoa uudistuksen ongelmista saataisiin Vaikka professorit esittävät yliopistouudistuksesta kokemukseen ja todelliseen asiantuntemukseen perustuvia vasta-argumentteja sekä esimerkkejä kansainvälisistä käytännöistä, heidän näkemyksensä sivuutetaan, sillä heidän katsotaan esiintyvän omassa asiassaan. Kuitenkin he esiintyvät tieteen asialla, sillä tieteen edun ajaminen juuri on heidän velvollisuutensa. Kukaan muu ei näytä siitä yhteiskunnassa nykyisin huolehtivan.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20080608 (20080608) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster