Pekka Pihlanto
Amerikkalaisia yliopistoja ei kannattaisi matkia

Acatiimi No. 6, 15.9.2008

Yhdysvaltalainen professori ja dekaani James H. Mittelman American Universitystä Washingtonista katsoi kesällä Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan maansa yliopistojen olevan kriisissä. Keskeinen syy siihen on yritysten toimintatapojen matkiminen yliopistojen organisoinnissa ja johtamisessa.

Amerikkalaisissa yliopistoissa käydään hänen mukaansa kiivaita väittelyitä hallinnosta, autonomiasta ja sisäänpääsykriteereistä. Yliopistohallinto julistaa säästämisen hyveitä samalla kun koko ajan pitäisi uudelleen organisoida kaikkea. Laaditaan strategisia suunnitelmia, joiden ainoana tuloksena on joukko erilaisia ”tuottavuustoimenpiteitä”. Kuulostaako tutulta? Amerikkalaisten yliopistojen valtasuhteet ovat muuttuneet entistä hierarkisemmiksi. Monissa osavaltioissa lakeja on muutettu niin, että kuvernöörit saavat nimittää yliopistojen johdon, joka on sittemmin alkanut toimia kuin liikkeenjohto. Ulkopuolisia johtajia suosiva trendi on toteutumassa myös meillä.

Amerikkalaiset yliopistot ovat omaksuneet ideoita myös yritysjohtajien palkkakehityksestä. Niinpä niiden johtajille on myönnetty jopa muhkeat erorahat. Tämän seurauksena yliopiston johdon ja muiden ryhmien palkkatason väliin on revennyt ammottava kuilu. Samalla tieteenharjoittajien työtaakka on kasvanut ja luova työ vaikeutunut. Heidän toimintansa arvioinnissa painotetaan määrällisiä tuottavuuslukuja, joilla ei Mittelmanin mukaan ole mitään tekemistä intellektuaalisen luovuuden kanssa, joka on sentään yliopiston mission ydin. Sama kaiku on askelten Suomessakin.

Yhdysvalloissa opiskelijoita on alettu yhä yleisemmin pitää maksavina asiakkaina, minkä seurauksena he ovat vaatineet vastineeksi rahoilleen käytännössä hyödyllistä tietoa. Perinteisen sivistys- ja tiedeyliopiston periaatetta ”tietoa tiedon itsensä vuoksi”, on alettu pitää vanhanaikaisena, ellei peräti naiivina.

Lukuun ottamatta yliopiston johdon palkkatason ryöstäytymistä ja opiskelijoiden asiakkaan asemaa, kaikki muut mainitut yliopistoille vahingolliset kehityslinjat sisältyvät maamme hallituksen hyväksymiin yliopistolaitoksen uudistamishankkeisiin, joita on ajettu läpi suurella innostuksella. Kun tälle tielle on lähdetty, on vain ajan kysymys, milloin ensinmainitutkin ”uudistukset” ovat suomalaisen yliopiston todellisuutta. Eräiden ulkomaalaisten opiskelijaryhmien osalta suunnitellaan jo opiskelumaksujen kokeilua. Nähtäväksi jää, minkä suuruisilla korvauksilla esimerkiksi suuressa määrin veronmaksajien rahoilla pääomitettavan Aalto-yliopiston johtoa aletaan palkita. Yritysjohdon palkkioihin tottuneet säätiön hallituksen jäsenet tuskin tyytyvät nyky-yliopistojen niukkaan palkkatasoon.

Kaikki tämä herättää kysymyksen, miksi meillä ei kyetä tässäkään tapauksessa ajattelemaan omilla aivoilla, vaan tehdään samat virheet kuin muuallakin. Pikaista muutosta on turha toivoa, sillä kun ideologinen prosessi on lähtenyt liikkeelle, se etenee vääjäämättä – siitäkin huolimatta, että alkuperäisen idean syntysijoilla alettaisiin jo keskustella uudistusten arveluttavista piirteistä.

Pelkällä maalaisjärjelläkin olisi mahdollista ymmärtää, että yrityksiä matkimalla ei yliopistojen innovatiivista toimintaa paranneta. On selvää, että yliopistojen luovaa kapasiteettia vain nakerretaan, kun niitä yritetään johtaa kuin rahaa tahkoavia liikeyrityksiä. Ongelma onkin siinä, että yliopistolaitoksen kohtaloista päätetään paljolti niiden ulkopuolella – sen asiantuntemuksen turvin mitä sieltä sattuu kulloinkin löytymään.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20080917 (20080917) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster