Pekka Pihlanto
Jääräpäisyyden sijaan asiantuntemusta

Turun Sanomat, Kirjoittajavieras-palsta 3.3.2009

Maamme julkista valtaa leimaa usein tietynlainen omahyväisyys ja jääräpäisyys. Se ilmenee oikeassa olemisen tarpeena, joka tekee keskustelun ja vaihtoehtoisten näkemysten esittämisen turhauttavaksi. Kun poliittiset päättäjät niin valtiollisella kuin kunnallisellakin tasolla ovat lyöneet lukkoon epävirallisen kantansa, mitkään asiaperustelutkaan eivät voi sitä enää järkyttää. Hankkeesta kuin hankkeesta muodostuu arvovaltakysymys. Tähän liittyy myös selvää asiantuntemuksen vähättelyä.

Esimerkkejä ei ole vaikea löytää. Kun niin sanotusta Lex Nokiasta syntyi sen kansalaisvapauksia vaarantavien piirteiden johdosta asiantuntijoiden piirissä kriittistä keskustelua, kyseinen ministeri ei suinkaan ryhtynyt etsimään asia-argumentteja kantansa tueksi. Sen sijaan hän yritti nolata vastustajat huonoa makua osoittavalla riisuutumista koskevalla esimerkillään – ja nolasikin itsensä.

Uuteen yliopistolakihankkeeseen on tehty asiantuntemukseen perustuvia parannusehdotuksia niin henkilöstön kuin opiskelijoidenkin taholta. Yliopistoilta on kerätty lain edellyttämät lausunnot, joissa ehdotukseen on esitetty perusteltuja muutoksia. Esimerkiksi ulkopuolisten enemmistöä hallituksissa ei pidetä perusteltuna, koska yliopistot ovat asiantuntijaorganisaatioita. Kuitenkin näyttää jälleen kerran siltä, että ”on sovittu”, ja lakiehdotus ajetaan arveluttavine piirteineen sellaisenaan läpi. Opetusministeri leimaa kriittiset näkemykset väärinkäsityksiksi ja väittää täysin perusteetta, että uudistus lujittaa tieteen vapautta. Miten se ainoa oikea käsitys sattuukin aina olemaan – hallituksen kokoonpanosta riippumatta – lainvalmistelijoilla ja ministereillä?

Professori Ari Saarnilehdon aliokirjoitus (TS 18.2.) osoittaa, minkälaisella sanelupolitiikalla valtiovalta ratkaisee yliopistokiinteistöjen kohtalon, jotka on määrä siirtää yliopistojen hallintaan. Valtion edustajat varmistivat hankkeen valmisteluvaiheessa, että perustettavat kiinteistöyhtiöt, joissa yliopistot ovat osakkaina, tulevat edelleen perimään yliopistoilta markkinavuokria nykyiseen malliin yliopistojen vahingoksi.

Ja sarja jatkuu: hallitus valmisteli eläkeiän pidentämistä kaikessa hiljaisuudessa ja sivuutti asiantuntijat. Olisi ollut viisasta nöyrtyä kuulemaan muitakin osapuolia jo valmisteluvaiheessa. Ei se olisi myöhäistä vielä nytkään, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, hanke ajetaan ehdotetussa muodossa läpi.

Kun meillä todetaan, että jokin päätös on poliittinen, se tarkoittaa samalla sitä, että parhaassa tapauksessa asiantuntijoita saatetaan kyllä kuulla, mutta ei kuunnella. Sen sijaan asia päätetään poliitikkojen oman tietämyksen, toisin sanoen ideologisten mieltymysten ja usein varsin pinnallisen tiedon perusteella.

Valistuneen yhteiskunnan malli olisi aivan toisenlainen kuin tämä. Siinä asioista puhuttaisiin asioina ja otettaisiin huomioon asiantuntijoiden näkökannat, sitoutumatta jääräpäisesti johonkin muoti-ideologiaan. Keskusteluun mahtuisi samanaikaisesti useampi kuin yksi totuus. Toisenlaisen totuuden esittäminen ei olisi loukkaus vallassa olevia kohtaan, vaan ehdotukset otettaisiin vakavasti, tulivatpa ne miltä taholta tahansa. Ei syntyisi ”väärin sammutettu” -vaikutelmaa, vaan lopputulos – että palo sammuu – ratkaisisi.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20090303 (20090303) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster