Pekka Pihlanto
Holistinen ihminen ja uni

Tiedepolitiikka Vol. 34, No: 1

    Filosofi Lauri Rauhalan kehittelemä holistinen ihmiskäsitys on sopiva väline monen tyyppisiin analyyseihin, joissa on tavalla tai toisella kysymys ihmisyksilön toiminnasta. Seuraavassa ihmiskäsitystä sovelletaan nukkumisen ja unen problematiikkaan. Tarkoituksena on demonstroida uniteeman avulla holistista ihmiskäsitystä ihmisen kokonaisuuden kuvaamisen viitekehyksenä. Samalla tulee myös valotetuksi ihmiskäsityksen tarjoamassa kehyksessä uneen liittyvää yleistietoa.

Holistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on olemassa kolmessa olemassaolon muodossa: tajunnallisuudessa, situationaalisuudessa ja kehollisuudessa.1 Nämä kolme kietoutuvat erottamattomasti yhteen ja vaikuttavat toisiinsa, mutta analyyttisesti niitä voidaan tarkastella ihmisen kokonaisuuden erillisinä rakenne-elementteinä.

Tajunnallisuus tarkoittaa ihmisen kokemisen kokonaisuutta, ihmistä psyykkisenä ja henkisenä oliona. Suunnilleen samaa asiaa kuvataan usein ihmisen ajatteluprosesseilla ja muistilla.

Situationaalisuus viittaa niiden suhteiden muodostamaan kokonaisuuteen, joita ihmisellä on situaatiossaan eli elämäntilanteessaan oleviin kohteisiin. Ihminen on tässä mielessä kaikkien niiden suhteiden kokonaisuus, joita hänellä on elämässään kohtaamiinsa konkreettisiin ja abstrakteihin ilmiöihin eli situaationsa rakennetekijöihin. Situaatioon kuuluvat siten esimerkiksi kaikki mahdolliset fyysiseen, sosiaaliseen ja henkiseen todellisuuteen liittyvät tekijät, joihin yksilöllä on jokin suhde. Juuri nämä suhteet muodostavat yksilön situationaalisuuden. Idea ihmisestä erilaisissa suhteissa olijana, on ymmärrettävissä sen pohjalta, että nämä suhteet vaikuttavat merkittävästi yksilön kahteen muuhun olemassaolon muotoon ja siten osaltaan leimaavat hänet yksilölliseksi persoonaksi.

Kehollisuus on ihmisen vähiten ”filosofinen” olemuspuoli sen käsittäessä hänen kehonsa muodostaman orgaanisen kokonaisuuden. Kaikki nämä kolme ovat jokaisella yksilöllä erilaiset – ei ole kahta samanlaista tajunnallisuutta, situationaalisuutta eikä kehollisuutta. Siten jokainen yksilö on ainutlaatuinen.

Koko ihmisen valveillaoloajan hänen tajunnallisuuteensa muodostuu merkityksiä ”ympäristössä”, situaatiossa olevista kohteista, joita hän havaitsee, mutta myös kehosta – esimerkiksi kipuaistimuksia. Ymmärtäminen tapahtuu näiden merkitysten avulla, jotka tarkoittavat kyseistä situaation tai kehon kohdetta. Merkitykset eivät synny suoraan tällaisesta kohteesta, vaan ne tulkitaan suhteessa ihmisen tajunnalliseen tietovarastoon – maailmankuvaan – sisältyviin aikaisemmin syntyneisiin merkityksiin. Ihminen siis ymmärtää uutta aikaisemmin ymmärtämänsä avulla, ja samalla uusi ymmärrys varastoituu hänen maailmankuvaansa muuttaen tai täydentäen sitä.

Jos yksilö joutuu ottamaan kantaa esimerkiksi ilmiöön ”finanssikriisi”, hänen tajunnallisuuteensa tästä muodostuvat merkitykset ovat voimakkaasti riippuvaisia siitä, mitä kokemuksia ja tietoja hänellä on finanssikriisistä ilmiönä tai käsitteenä eli mitä sitä koskevia aikaisemmin syntyneitä merkityksiä hänen maailmankuvaansa sisältyy. Siten tämän tai minkä tahansa muun ilmiön ymmärtäminen on täysin yksilökohtainen tapahtuma ja siten jokaisella periaatteessa enemmän tai vähemmän erilainen.

Uni ja tajunnallisuus

Kun ihminen nukkuu, hänen tajunnallisuuteensa ei muodostu tietoisia, tietoisessa ohjauksessa olevia merkityksiä. Siinä syvän unen vaiheessa, jossa ei nähdä unia, tajunnallisuus on ”nollatilassa”, mutta unennäkövaiheessa siinä ilmenee jonkinlaista merkitysten käsittelyä, vaikkakin erilaista kuin valvetilassa. Sanotaan, että unta nähtäessä aivot käsittelevät ja järjestelevät valvetilassa tehtyjä havaintoja ja sijoittavat niitä muistiin tai poistavat niitä sieltä. Tämä kuvaus on suoritettu kehollisuuteen kuuluvien aivojen kannalta.

Tajunnallisuuden näkökulmasta sama toiminta näyttää hieman erilaiselta. Silloin on kysymys siitä, miten yksilö kokee unennäkönsä. Herättyään ihminen saattaa muistaa uniaan eli niitä uusia merkitysrakenteita, joita hänen tajuntansa prosesseissa on unennäön aikana muodostunut. Unimerkitykset noudattavat yleensä toisenlaista logiikkaa kuin valvetilassa syntyneet merkitykset. Ne ylittävät tyypillisesti reaalisten mahdollisuuksien rajat – unessa kaikki saattaa olla mahdollista. Niin sanotun REM-unen aikana koetut unet saattavat olla luonteeltaan surrealistisia, mutta ortodoksisen unen aikana nähdyt ovat tyypillisesti näitä loogisempia.

Toisin kuin valvetilassa, nukkumisen ja unennäön aikana ihminen ei näyttäisi olevan yhteydessä situaatioonsa eli hänellä ei silloin ole koettua situationaalisuutta, jota koskevien havaintojen perusteella hänelle muodostuisi tajunnallisuuteen merkityksiä. Unet ovat kuitenkin koettuja merkityksiä, mutta unta näkevän ihmisen on siis oltava näiden merkitysten luomisessa ”omavarainen”. Toisin sanoen hänen tajunnallisuuteensa muodostuvat unena koettavat merkitykset eivät yleensä välittömästi kumpua situaatiosta, kuten valvetilassa tapahtuu, vaan maailmankuvassa ennestään olevista – esimerkiksi menneen päivän aikana tai usein paljon aikaisemmin syntyneistä – merkityksistä.

Unessa nämä maailmakuvan vanhat sisällöt järjestyvät siis ainakin joltakin osin uusiin muotoihin, jotka ovat usein omituisia tai jopa pelottavia. Kuten todettiin, ihminen ei niitä unessa ollessaan yleensä tiedosta samaan tapaan kuin valvetilassa. Tosin hän voi unessaan ”ihmetellä” unen käänteitä ja ehkä jopa tiedostaa, että ”tämä on vain unta” (valveuni), mutta vasta herätessään – jos hän muistaa unensa – hän voi arvioida sitä tajunnallisuutensa normaalien prosessien valossa. Kuitenkin ihminen siis kokee uniensa edustamat merkitykset pitkälti samaan tapaan kuin valveillakin tosimaailman ilmiöt, mutta se tapahtuu muuttuneen todellisuuskäsityksen vallitessa tajunnallisuudessa.

Unikokemukset ovatkin ihmiselle usein siinä mielessä ikään kuin todellisia, että hänen kehollisuutensa reagoi niihin periaatteessa niin kuin se valvetilassakin reagoi situaation todellisiin tapahtumiin. Eräs osoitus tästä todenmukaisuudesta on painajaisunesta heräävän havainto, että hän kokee aluksi aidon tuntuista ahdistusta kuten unessaankin. Lisäksi hänen sydämensä jyskyttää kiivaasti ja hänen ihonsa on ehkä hiostunut – kunnes hän havaitsee helpotuksekseen, että kokemus ei ollutkaan totta.

Myös kehollisuus ja situationaalisuus vaikuttavat uneen

Näistä kehollisista reaktioista voi päätellä, että myös unen aikana ihmisen tajunnallisuus ja kehollisuus ovat kuin ovatkin vuorovaikutussuhteessa toisiinsa – periaatteessa samaan tapaan kuin valvetilassa. Sen lisäksi, että tajunnallisuus vaikuttaa unessa kehollisuuteen, kuten edellä esitetyssä esimerkissä koettu unitila heijastui kehon prosesseissa, kehollisuus voi vaikuttaa tajunnallisuteen. Esimerkiksi kun nukkuvan ihmisen kehossa on kipua aiheuttava vaiva tai hänen nukkuma-asentonsa on vaikea, tämä kehollinen tila voi heijastua uneen eli kehittää tajunnallisuudessa jonkin epämiellyttävältä vaikuttavan unen eli merkitysjoukon.

Kehollisuus ja tajunnallisuus ovat tämän lisäksi vielä perustavampaa laatua olevassa suhteessa toisiinsa: tajunnallisuuden toiminta – merkitysten muodostuminen, kokeminen – ei olisi mahdollista ilman kehon aivoja, hermostoa ja aistielimiä. Toisaalta, ihminen ei voisi tietää mitään kehostaan ilman tajunnallisuudessaan tapahtuvaa ymmärtämistä.

Kuten todettiin, ihmisen valveilla ollessa hänen kaikki kolme olemassaolon muotoaan ovat keskenään kiinteässä vuorovaikutussuhteessa. Rauhala kutsuu tätä vuorovaikutteista kokonaisuutta situationaaliseksi säätöpiiriksi. Säätöpiiri-idea tarkoittaa, että kun yhdessä olemassaolon muodossa tapahtuu jotakin, se heijastuu välittömästi kahdessa muussa ja näistä jälleen takaisin molempiin kahteen olemassaolon muotoon. Näin säätöpiirin kolme elementtiä säätelevät koko ajan vuorovaikutteisesti toisiaan.

Kuten edellä esitetty kuvaus tajunnallisuuden ja kehollisuuden välisestä vuorovaikutuksesta kertoo, nukuttaessa situationaalinen säätöpiiri on vajavainen ainakin siinä mielessä, että ihmisen kolmas olemassaolon muoto situationaalisuus ei näyttäisi olevan vuorovaikutuksessa mukana. Kuitenkin nukkujan situaatiosta saattaa syntyä hänen sitä tiedostamattaan tajunnallisuuteen joitakin merkityksiä. On esimerkiksi olemassa opetusmuoto, jossa nukkuvan korviin johdetaan vaikkapa kielen sanavarastoa toistavaa puhetta, ja hänen oletetaan omaksuvan sitä tietämättään. Jos tämä toimii, niin merkityksiä tajunnallisuuteen tuottava yhteys situaation ja tajunnallisuuden välillä toteutuu nukkuessakin.

Varmaa on, että sellaiset situaation ominaisuudet kuin huoneen liian korkea lämpötila, melutaso tai liian kirkas valo saattavat heijastua nukkuvan tajunnallisuuteen merkityksinä ja siten vaikuttaa nukkumisen laatuun sekä myös unen sisältöön. Näistä situaation antamista virikkeistä tajunnallisuuteen mahdollisesti syntyvät merkitykset saattavat lopulta herättää nukkuvan. Samoin keholliset kivutkin voivat herättää hänet, jolloin kyseiset kokemukset tulevat tietoisiksi ja samalla realistisesti arvioiduiksi, kun ne unessa ovat usein tavalla tai toisella peiteltyjä tai vääristyneitä.

Hyvän unen situationaaliset, tajunnalliset ja keholliset edellytykset

Kun korostetaan hyvän unen edellytyksiä, esimerkiksi rauhallista ympäristöä, vuoteen mukavuutta ja huoneen sopivaa valaistusta tai lämpötilaa, puhutaan itse asiassa ihmisen situaation rakennetekijöiden korjaamisesta hyvää nukkumista suosivaksi. Situaatiota on muokattava sopivasti ennen nukkumaan menoa välttämällä kiihottavia elämyksiä, esimerkiksi liian jännittävien elokuvien katsomista tai vastaavanlaisen kirjallisuuden lukemista. Näistä lähteistä peräisin olevien häiritsevien merkitysten sijasta nukkumaan valmistautuvan olisi pyrittävä luomaan tajunnallisuuteensa rauhoittavia merkityksiä, esimerkiksi lukemalla harmitonta, rentouttavaa tekstiä.

Mainittujen situaatioon kohdistuvien toimien lisäksi hyvän unensaannin edellytyksiä voi parantaa myös puhtaasti tajunnallisuuden kautta vaikkapa ajattelemalla ennen nukkumista rauhoittavia ajatuksia. Näin pyritään vaikuttamaan siihen, että tajunnallisuuden sisällöt ovat harmonisia samoin kuin kehon prosessitkin. Tämän ansiosta uniin ilmestyisi todennäköisesti juuri rauhallisuutta edustavia merkityksiä, mikä parantaisi nukkumisen laatua. Jos yksilö sen sijaan harjoittaakin ennen nukkumaan menoa näiden tajunnallisten toimien sijasta esimerkiksi vaativaa ajatustyötä, tajunnallisuuteen saattaa jäädä muhimaan merkityksiä, jotka pitävät hänet hereillä tai heijastuvat haitallisesti hänen uniinsa.

Kuitenkin uniin vaikuttavat merkitykset valikoituvat maailmankuvasta usein satunnaisen tuntuisesti ja riippumatta siitä, mitä tajunnallisuudessa on työstetty juuri ennen nukkumaan menoa. Siten johonkin jo paljon aikaisemmin sattuneeseen koskettavaan tapahtumaan liittyviä merkityksiä voikin nousta maailmankuvan tiedostamattomilta tasoilta unen raaka-aineeksi – tai sitten unella ei tunnu olevan mitään yhteyttä mihinkään, ainakaan nukkujan herättyään muistamaan, aikaisempaan tapahtumaan. Joka tapauksessa ihmisen maailmankuvan sisältöjen eli aikaisempien kokemusten pohjalta syntyneiden merkitysten täytyy olla unien keskeistä taustamateriaalia. Olivatpa ne sitten joskus todellisuudessa sattuneita tai johonkin luettuun tekstiin tai nähtyyn elokuvaan perustuvia tapahtumia, opittuja toimintatapoja, pelkoja tai toiveita, joita yksilö on joskus kokenut ja varastoinut maailmankuvaansa.

Samoin kuin situationaalisuuden ja tajunnallisuuden myös kehollisuuden kautta voidaan pyrkiä vaikuttamaan nukkumiseen, esimerkiksi välttämällä rasittavaa liikuntaa muutamaa tuntia ennen nukkumista ja ehkä sen sijaan harjoittamalla aivan kevyttä rentouttavaa liikuntaa, vaikkapa kävelyä. Tämä perustuu ihmiskäsityksen kannalta katsoen ajatukseen, että kehollinen rasitus juuri ennen nukkumista jättää kehoon jännitystiloja, jotka synnyttävät tajunnallisuuteen nukahtamista tai unta häiritseviä merkityksiä. Niinpä tajunnallisuuteen voi muodostua fyysistä aktiviteettia tarkoittavia merkityksiä, jotka saavat ihmisen kokemaan edelleen fyysisesti ponnistelevansa unessa, mikä ei tietenkään tue rauhallista nukkumista. Kevyt liikunta ennen nukkumaan menoa puolestaan edesauttaa rentoutumista tarkoittavien merkitysten syntymistä, mikä saattaa heijastua suotuisasti nukahtamiseen ja uniin.

Kemialliset vaikutustavat

Lääketieteen keinot unettomuuteen – unilääkkeet – vaikuttavat kehon prosesseihin ja ”sammuttavat” kemiallisesti aivojen ja samalla tajunnallisuuden tietoisen toiminnan niin, että häiritsevät tajunnalliset, situationaaliset tai keholliset tekijät eivät yleensä pääse estämään nukahtamista. Vaikeissa uniongelmissa unilääkkeiden käyttö on aivan perusteltua, mutta niillä on tunnetusti myös haittavaikutuksensa. Niiden teho vähenee säännöllisessä käytössä. Lisäksi ne voivat synnyttää häiriöitä tajunnallisuuden ja kehollisuuden toiminnassa – esimerkiksi tokkuraisuutta päivisin – ja myös riippuvuuden vaara on olemassa.

Selvää on, että edellä tarkastellut ei-kemialliset keinot, joilla vaikutetaan tajunnallisuuteen, situationaalisuuteen ja kehollisuuteen, ovat turvallisempia ja luonnollisempia, kuin unilääkkeet, mutta eivät tietenkään vaikutuksiltaan yhtä nopeita ja tehokkaita.

Jotkut pitävät alkoholia unilääkkeenä. Alkoholia nautittaessa niiden kehon prosesseja muuttavat vaikutukset koetaan välittömästi myös tajunnallisuudessa. Pienehköjen annosten inspiroimat tajunnalliset merkitykset edustavat rentoutuneisuutta ja mielihyvää, mitkä saattavat edesauttaa nukkumista. Määrien suurentumisen myötä ihmisen valvetilassa kokemat merkitykset muuttuvat hallitsemattomiksi ja joskus väkivaltaa synnyttäviksikin. Lopulta seurauksena on pahoinvointia tarkoittavia kokemuksia, jotka leimaavat yksilön koko suhtautumisen situaatioonsa kielteiseksi.

Ilmeistä on, että nämä valvetilassa ilmenevät kielteiset prosessit ja kokemukset ilmenevät myös unessa: yli kohtuuden alkoholia nauttineilla kehon myrkytystila aiheuttaa unettomuutta sekä heijastuu uniin ja unen laatuun. Tajunnallisuuteen syntyvät kehollisuuden tilaa heijastelevat kielteiset merkitykset saattavat tajunnan uniprosesseissa vahvistua ja tuottaa omituisia, painajaisiksi koettavia unia.

Asiantuntijat ovatkin varsin yksimielisiä siitä, että alkoholi ei ole unilääke. Yliannostettuna se sammuttaa tajunnallisuuden epäterveellä tavalla ja aiheuttaa unesta herättyä häiriöitä niin tajunnallisuuden kuin kehollisuudenkin toiminnassa: esimerkiksi ajatus kulkee huonosti ja keho tuottaa epämiellyttäviä tuntemuksia.

Lopuksi

Ihminen on holistisen ihmiskäsityksen mukaan olemassa kolmessa olemassaolon muodossa: tajunnallisuudessa, situationaalisuudessa ja kehollisuudessa. Kun ihmiselle tai ihmisessä tapahtuu jotakin, se ilmenee aina kaikissa näissä. Näin on myös nukkumisessa. Kun yksilö päättää ryhtyä nukkumaan, tämän tarkoituksen toteutuminen on riippuvainen hänen kolmen olemassaolon muotonsa ”lähihistoriasta” ja niiden sen hetkisestä tilasta. Vanhat roomalaiset kuvasivat ihmisen ihannetilaa sanonnalla ”terve sielu terveessä ruumiissa”. Ihmiskäsityksen termein tämä olisi jotakin sen suuntaista kuin: terve tajunnallisuus terveessä kehossa ja tasapainoisessa elämäntilanteessa.

Jos missä tahansa olemassaolon muodossa esiintyy häiriö, se heijastuu muihin kahteen ja samalla myös nukkumiseen. Elämäntilanteeseen eli situaatioon liittyvät ongelmat koetaan huolina ja murheina tajunnallisuudessa ja ennen pitkää ne ehkä ilmenevät kehollisinakin vaikutuksina. Kaikki nämä huonontavat elämänlaatua ja hyvän unen edellytyksiä. Myös ensisijaisesti tajunnallisena havaittavat ongelmat, jotka eivät siis ainakaan välittömästi liity elämäntilanteeseen tai kehoon, haittaavat tunnetusti nukkumista. Yksilöllähän saattaa olla tajunnallisuudessaan epäsuotuisia merkityksiä, jotka alkavat ”pyöriä mielessä” ja kasvaa suhteettomiin mittoihin estäen nukahtamisen.

Osa ongelmista ja niiden aiheuttamista univaikeuksista on liian vaikeita omin neuvoin ratkaistavaksi, mutta vähäisempien kohdalla yksilö kykenee jossakin määrin itse edesauttamaan nukahtamistaan ja vaikuttamaan uniensa laatuun kaikkien kolmen olemassaolon muodon kautta. Siten yksilö voi säädellä käyttäytymistään niin, että hänen tajunnallisuutensa ja kehollisuutensa ovat mahdollisimman valmiita hyvään uneen. Edelleen hän voi varmistaa, että nukkumisen kannalta keskeiset korjattavissa olevat situaation rakennetekijät ovat mahdollisimman suotuisat.

Lyhyesti todeten, yksilö huolehtii siitä, että tajunnallisuuteen on syntynyt rauhallisuutta edustavia merkityksiä ja keho on rentoutunut sekä nukkumaympäristö häiriötön. Pitemmällä aikavälillä hän pyrkii huolehtimaan kehonsa terveydestä ja situationaalisuutensa tasapainoisuudesta – eli pyrkii pitämään asiansa kunnossa ja elämänsä hallinnassa.

Kun henkilö nukahtaa, hänen kaikissa olemassaolon muodoissaan tapahtuu melkoinen muutos. Tajunnallisuus ”sammuu”, mutta ei koko nukkumisen ajaksi, vaan jotakin hallitsematonta merkitysten muodostumista tapahtuu edelleen unennäön muodossa. Myös kehollisuuden tila vaihtelee eri univaiheiden mukana ja samalla se on yhteydessä tajunnallisuuden samanaikaisiin tapahtumisiin. Myöskään situationaalisuus – nukkujan suhteet ”ulkomaailmaan” – ei ole kokonaan poiskytketty, vaan se voi heijastella vaikutuksiaan nukkuvan tajunnallisuuteen – uniin – ja samalla kehollisuuteen.

Yleensä unesta puhutaan fysiologisena ilmiönä aivoihin eli kehollisuuteen viitaten, mutta edellä on haluttu holistisen ihmiskäsityksen termein osoittaa, että ihmisen kokonaisuuden kaikki osat, joista mainittu fysiologinen ulottuvuus on vain yksi, ovat aina mukana – niin myös unen ja nukkumisen monivaiheisessa tapahtumasarjassa. Tämän ihmisen kokonaisvaltaisuuden tiedostaminen voi auttaa nukkumisen problematiikan parissa askartelevia laajentamaan näkökulmaansa ja käsitevarastoaan – olipa sitten kysymys ilmiön tutkimisesta tai yksilön oman nukkumisen hallinnasta.

Unen tarkastelun tarkoituksena oli antaa tämän esimerkkitapauksen avulla tiettyä ymmärrystä holistisesta ihmiskäsityksestä ihmisen kokonaisuuden kuvaamiseen soveltuvana viitekehyksenä. Holistisen ihmiskäsityksen ja nukkumisen välisen yhteyden voi tiivistää seuraavasti. Nukkuessaan unia näkemättä ihminen on vain tajutonta kehollisuutta – ilman tajunnallisuutta ja situationaalisuutta. Myöskään unennäkövaiheessa ihminen ei ole täysin ”kokonainen”, sillä yksilön tietoisuus itsestään ja tajunnan prosessien ohjailtavuus sekä hallittavissa olevat yhteydet situaatioon puuttuvat. Vain valvetilassa ihminen on kaikkien kolmen olemassaolon muotonsa täydellinen toimiva kokonaisuus, situationaalinen säätöpiiri.

VIITTEET

1 Rauhala 1986, 1989, 1989a, 1990, 1992, 1995, 1997, 1998, 2005, 2005a, 2007, 2009; ihmiskäsityksen sovelluksia ks. Carr & Pihlanto 1998, Koskinen & Pihlanto 2006, Pihlanto 1989, 1990, 1991, 1997, 2005, 2005a, 2005b, 2008.

KIRJALLISUUTTA

CARR, ADRIAN, PIHLANTO, PEKKA (1998): From Homo Mechanicus to the Holistic Individual: A New Phoenix for the Field of Organisation Behaviour? Teoksessa: Current Topics in Management, Vol. 3, 1998, toim. M. Afzalur Rahim – Robert T. Golembiewski – Craig C. Lundberg. JAI Press, Stamford: Conneticut, USA, 69-91.

KOSKINEN, KAJ, PIHLANTO, PEKKA (2006): Competence Transfer from Old Timers to Newcomers Analysed with the Help of the Holistic Concept of Man. Organizational Knowledge, Learning, and Capabilities, Special Issue: Mastering Knowledge in Organizations: Challenges, Practices and Prospects, Vol. 13, No: 1, 2006, 3-12.

PIHLANTO, PEKKA (1989): Holistinen ihmiskäsitys ja johdon laskentatoimen aktorinäkemys, Liiketaloudellinen Aikakauskirja, Vol. 38, No: 2, 117-141.

PIHLANTO, PEKKA (1990b): Holistinen ihmiskäsitys ja tutkimustyöskentely, Tiedepolitiikka, Vol. 15, No: 2, 41-44.

PIHLANTO, PEKKA (1991): Holistinen ihmiskäsitys ja laskentatoimen roolit, Liiketaloudellinen Aikakauskirja, Vol. 40, No: 4, 384-414.

PIHLANTO, PEKKA (1997): The Holistic Concept of Man and Perspectives on Accounting Research. Publications of the Turku School of Economics and Business Administration. Series A-11:1997.

PIHLANTO, PEKKA (2005): Yksilö toimijana talouden tutkimuksessa. Teoksessa: Instituutiotaloustieteen nykyisiä suuntia, toim. M. Vihanto. Turun yhteiskunnallis-taloudellisen tutkimusyhdistyksen julkaisuja: Turku, 15-29.

PIHLANTO, PEKKA (2005a): From Economic Man to the Holistic Individual. A Quest for a Realistic Notion of the Human Actor. Teoksessa: The Art of Science, toim. S. Tengblad – R. Solli – B. Czarniawska. Liber & Copenhagen Business School Press: Malmö, 87-110.

PIHLANTO, PEKKA (2005b): Decision-making in the Theater of Consciousness: A Theater Metaphor for Conscious Experience and the Holistic Concept of Man in Understanding the User of Accounting Information. Teoksessa: Accounting for the Social and the Political: Classics, Contemporary & Beyond, toim. N. B. Macintosh – T. Hopper. Elsevier: Oxford, 207-215.

PIHLANTO, PEKKA (2008): Ihmisen keskeisyys tieteessä ja yritystoiminnassa. Kolme ihmiskäsitystä ajattelun apuvälineinä. Teoksessa: Pasi Malinen – Kaisu Paasio, toim. Work in Progress ”Tiistaiaamu 2.9.1986. Satoi vettä ja olin yksin...”. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja. Sarja C 1:2008, 113-132.

PIHLANTO, PEKKA (2008a): Ihmisten välinen vuorovaikutustilanne, Tieteessä Tapahtuu, Vol. 26, No: 6, 30-36.

RAUHALA, LAURI (1986): Ihmiskäsitys ihmistyössä, Kolmas painos, Gaudeamus: Helsinki.

RAUHALA, LAURI (1989): Holistinen ihmiskäsitys, Psykologia, Vol. 24, 38-39.

RAUHALA LAURI (1989a): Hermeneuttinen näkökulma merkityksen ongelmaan, Tiedepolitiikka, Vol. 14, No: 3, 3-14.

RAUHALA, LAURI (1990): Humanistinen psykologia, Yliopistopaino: Helsinki.

RAUHALA, LAURI (1992): Henkinen ihmisessä, Yliopistopaino: Helsinki.

RAUHALA, LAURI (1995): Tajunnan itsepuolustus, Helsinki: Yliopistopaino.

RAUHALA, LAURI (1997): Tajunnan tutkimus sen oman struktuurin ehdoilla, Niin&näin – Filosofinen aikakauslehti, Vol. 4, No: 1, 64-68.

RAUHALA, LAURI (1998): Ihmisen ainutlaatuisuus, Yliopistopaino: Helsinki.

RAUHALA, LAURI (2005): Ihminen kulttuurissa – kulttuuri ihmisessä, Yliopistopaino: Helsinki.

RAUHALA, LAURI (2005a): Hermeneuttisen tieteenfilosofian analyyseja ja sovelluksia, Yliopistopaino: Helsinki.

RAUHALA, LAURI (2007): Ihmistajunta tutkivana ja tutkittavana, Tieteessä tapahtuu, Vol. 25, N:o 8, 21-26.

RAUHALA, LAURI (2009): Henkinen ihminen, Gaudeamus: Helsinki.

KIRJOITTAJA

PEKKA PIHLANTO, KTT, professori emeritus, Turun kauppakorkeakoulu

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20090408 (20090408) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster