Pekka Pihlanto
Yliopistolakiehdotus painottaa vääriä asioita

UusiSuomi.fi nettilehti 22.5.2009

Perustuslakivaliokunnan jäihin laittama yliopistolakiuudistus kaipaa todellakin kunnon remonttia. Se perustuu aivan väärälle ideologialle, joka vahingoittaa yliopistojen tutkimusta ja opetusta. Uudistajat katsovat, että talous on yliopistostrategian tärkein elementti, kun se todellisuudessa on vain välttämätön reunaehto.

Koska talous ja tehokkuus ovat uudistajille kaiken lähtökohta, piti Aalto-yliopiston koko hallitus – rehtori mukaanlukien – koota ulkopuolisista jäsenistä, ja muiden yliopistojen hallituksiin runtattiin ulkopuolisten enemmistö. Näin aiottiin perustuslain vastaisesti romuttaa yliopistoille säädetty autonomia eli itsehallinto. Mikä itsehallinto sellainen on, jossa yhteisön ulkopuoliset pitävät komentoa? Se, että ns. säätiöyliopistot saavat itse valita nämä ulkopuoliset, ei tätä autonomian riistoa miksikään muuta.

Uudistajien enemmän tai vähemmän salattu ajatus näyttää olevan, että yliopiston sisäiset ryhmät eivät hallitse tehokasta taloudenpitoa, vaan heille pitää asettaa päällystakit yritysmaailmasta ja muista ei-akateemisista organisaatiosta. Samalla unohdettiin, että yliopistojen päätehtävät ovat tutkimus ja opetus, ei suinkaan rahan ansaitseminen, kuten yrityksillä. Opetusministerin lausuman mukaan hallituksiin voitaisiin valita vaikkapa dosentteja. Ulkopuolisilla dosenteilla siis korvattaisiin omia professoreja.

Yliopistolaiset eivät juurikaan epäile ulkopuolisten ”asiantuntijoiden” hyvää tahtoa. Vaikka heidän joukossaan saattaa olla myös muista yliopistoista peräisin olevaa väkeä, business-logiikka ja uusliberalistinen talousajattelu tulevat epäilemättä leimaamaan ulkopuolisten johtamaa hallitustyöskentelyä. He ovat tottuneet siihen, että organisaatioon sijoitetaan rahaa tarkoituksena ansaita lisää rahaa mahdollisimman tehokkaasti ylhäältä ohjaten.

Yliopisto-organisaation logikka on aivan toinen. Yliopistoon sijoitetaan rahaa tarkoituksena tuottaa tutkimustuloksia ja opetuspalveluja. Määräävä kriteeri tällaisessa tietotyössä on korkea laatu. Yritysmäinen tehokkuus ”resurssien” käytössä on siinä suorastaan vahingollinen, sillä se vie huomion aivan vääriin asioihin. Perustutkimus, joka on yliopiston kivijalka, vaatii aikaa – eli se voi olla ”tehotonta” yritysmaailman neljännesvuosiajattelun kriteerein arvioituna. Samoin on korkeatasoisen opetuksen laita.

Jo nyt yliopistoissa on saatu kärsiä yritysmäisestä tehokkuustavoitteesta, mikä on vähentänyt sekä tutkijoden mahdollisuuksia paneutua rauhassa tutkimukseen että opettajien mahdollisuuksia keskittyä laadukkaaseen opetukseen. Tiukkojen aikataulujen ja niukkuuden luomassa kiireessä syntyy heikkoa laatua. Yliopistossa määrä ei korvaa laatua.

Jos yliopistolakiehdotus toteutetaan sellaisenaan, tähänastinen opetusministeriön tehotalous vain vaihtuu yliopiston sisältä johdettuun ja siten vielä tehokkaampaan hiostukseen. Tämä ei suinkaan ole yhteiskunnan etu. Veronmaksajilla on oikeus odottaa yliopistoilta edelleen laadukkaita, tutkimuksen ja opetuksen ehdoin tehostettuja tutkimus- ja opetustuloksia.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20090523 (20090523) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster