Pekka Pihlanto
Valheita ja vaalirahaa

Turun Sanomat 23.6.2009

Vaalirahoitus puhuttaa jälleen kerran. Suuri huomio on kohdistettu pääministerin muistamattomuuteen - siis valehteluun. Valehtelu on tietysti sopimatonta, mutta pystyykö poliitikko tai missään muussakaan ammatissa toimiva kertomaan aina kaiken tietämänsä julkisesti? Luonnollisesti ei.

Poliitikon ammattitaitoon kuitenkin kuuluu kiusallisten kysymysten vältteleminen niin, ettei hänen voida väittää valehdelleen. Vastaamatta jättäminen tai asian vierestä puhuminen ovat sallittuja, mutta selvä valehteleminen ei. Esimerkiksi poliisikuulusteluissa valehteleminen itsensä suojelemiseksi ei ole rikos. Miksi poliitikko ei saisi kansalaisten edessä tehdä samoin? Siksi, että yhteisten asioiden hoitajiin on voitava luottaa.

Poliitikkojen valehteluun on viime vuosina alettu kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota. Tällainen ”muoti” lienee tullut meille Yhdysvalloista. Siellähän jopa presidentin tuoli heiluu, jos tämä saadaan kiinni valehtelusta – vaikkapa aivan puhtaasti yksityisasiassa. Yhdysvallat onkin kaksinaismoralismin luvattu maa, jossa näennäisellä uskonnollisuudella on voimakas rooli muun muassa julkisessa elämässä.

Suurempi ongelma kuin Suomen pääministerin tilapäinen muistamattomuus ovat salaiseen vaalirahoitukseen liittyvät ongelmat. Lain mukaan vaalirahoituksen pitäisi olla pääpiirteissään julkista, mutta lain kirjain ei vain käytännössä aina toteudu. Kansanedustajat näyttävät tässä kansalaisille huonoa esimerkkiä, kun eivät kunnioita itse säätämiään lakeja, vaan pyrkivät kiertämään säännöksiä erilaisin verukkein. Juuri lainsäätäjiltä voi vaatia tavallistakin tarkempaa lakien noudattamista, mutta kun valta turmelee...

Myös vaalirahoitukseen järjestelmänä liittyy tiettyjä eettisiä ongelmia. Onko oikein, että löysää rahaa omistavat voivat ainakin yrittää ”ostaa” kansanedustajan suopeuden omassa asiassaan tai jopa saada valtaan mieleisensä pääministerin? Puoluetuen tarkoitus oli vähentää yksityisen rahoituksen tarvetta, mutta näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Suomi ei taida sittenkään olla niin korruptoitumaton maa kuin meillä kuvitellaan.

Joka tapauksessa kansalaisilla on edelleen aihetta epäillä, että ne, jotka ovat antaneet kansanedustajille joko suoraa tai puolueen kassan kautta kierrätettyä tukea, saattaavat saada näiltä myötämielisiä kannanottoja ja päätöksiä itselleen tärkeissä asioissa. Juuri tällaisten tapausten päivänvaloon saattamiseksi vaalirahoituksen täysi julkisuus on erittäin tärkeää. Kansalaisten epäluuloja ruokkii nyt se, että tukien ja tukijoiden julkistaminen näyttää niin kivuliaalta.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20090623 (20090623) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster