Pekka Pihlanto
Yliopistojen uudet hallitukset tuskin nykyisiä parempia

Helsingin Sanomat 26.6.2009

Yliopistolaki on hyväksytty pienin muutoksin, joista tärkein koskee hallitusten ulkopuolisia jäseniä. Ulkopuolisten määrän on julkisoikeudellisessa yliopistossa oltava vähintään neljäkymmentä prosenttia, kun se ennen muutosta oli yli puolet. Tätä voidaan pitää ulkopuolisten enemmistösäännöstä vastustaneiden pienenä torjuntavoittona.

Eräs keskeinen syy siihen, miksi ulkopuolisia ajettiin hallituksiin kuin käärmettä pyssyyn lienee ajatus nykyisten hallitusten tehottomuudesta ja niiden sisäisestä riitelystä. Suositun selityksen mukaan yliopiston sisäiset kuppikunnat ovat hallituksissa ajamassa vain omia ryhmäkuntaisia etujaan, jolloin järkevien päätösten tekeminen on ollut vaikeaa tai mahdotonta.

Koska ulkopuolisten osuudesta on säädetty vain minimimäärä nähtäväksi jää, menevätkö yliopistot mukaan tähän lainlaatijoiden ulkopuolisia hallitusjäseniä suosivaan innostukseen, vai pitäytyvätkö ne ulkopuolisten minimimäärässä. Tämä ratkaisu tulee kertomaan, onko yliopistoilla luottamusta itseensä vai ei.

Vaikka yliopistot päätyisivät ulkopuolisten jäsenten minimimäärään, yksimielisesti toimivat ulkopuoliset muodostavat vahvan voimakeskittymän hallituksissa. He saattavatkin muodostaa yhtenäisen ryhmän, jos he ovat taustaltaan samankaltaisia, esimerkiksi yritysmaailman arvoja edustavia. Yhtenäisenä ryhmänä esiintyessään he voivat muodostaa enemmistön minkä tahansa sisäisen ryhmän – professorien, keskiryhmän tai opiskelijoiden – kanssa, jolla tulee hallituksessa olemaan yli kymmenen prosenttia äänivallasta. Silloin kun yliopistoväen edustajat löytävät toisensa, he voivat äänestää ulkopuoliset kumoon.

Miten yliopistolaki toimii käytännössä riippuu tietenkin henkilöistä, joita hallituksiin valitaan sekä siitä, minkälaista politiikkaa ja minkälaisin koalitioin niitä ajetaan. Ulkopuolisilla jäsenillä on kuitenkin omat agendansa ja tavoitteensa, jotka saattavat olla ristiiriidassa sisäisten ryhmien edustamien opetuksellisten ja tieteellisten tavoitteiden kanssa. Kaikille ihmisryhmille ominaiset ryhmädynamiikan lait ja ihmisten yksilölliset ominaisuudet näyttelevät oman osansa myös uuden yliopistolain mukaisissa hallituksissa.

Lainlaatijan käsitys, että vain nykyisessä hallitusmallissa juonitellaan ja vedetään kotiinpäin, mutta ei uudessa, tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä osoittautumaan toiveajatteluksi.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20090626 (20090626) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster