Pekka Pihlanto
Olemmeko tosiaan sopuleja?

Turun Sanomat, Kirjoittajavieras-palsta 23.7.2009

Presidentti Mauno Koivisto kuvaili aikoinaan erityisesti median edustajia sopulilaumaksi, joka ryntää saman uutisaiheen perässä analysoimatta tietoa sen kummemmin. Sama näyttää usein koskevan myös meitä median asiakkaita.

Kun meille kerrotaan esimerkiksi jonkun poliitikon toilailuista, omaksumme varsin usein asian kritiikittä. Aivan uuden näkökulman omaksuminen tai muiden esittämien tulkintojen kyseenalaistaminen näyttää siis olevan vaikeaa niin tiedon tuottajille kuin kuluttajillekin.

Eräs poikkeus näyttää kuitenkin olevan. Varsinkin mielipidetiedusteluissa, joita netti on pullollaan, esiintyy selvältäkin näyttävissä kysymyksissä usein vahva eri mieltä olevien joukko. Ehkä tällainen asetelma, jossa asia mustavalkoistetaan vain kahdeksi vaihtoehdoksi, houkuttelee olemaan eri mieltä. Mutta ellei vaihtoehtoa anneta, mennään siis helposti joukon mukana.

Yllättävistä tapahtumista, niin sanotuista mustista joutsenista kirjoittanut Nassim Nicholas Taleb kiinnitti huomiota siihen, että ihmisille on tyypillistä uskoa trendien jatkuvan entisellään ilman mitään yllättäviä poikkeamia. Me sopulit luotamme siihen, että tapahtumat etenevät niin kuin tähänkin asti vaivaamatta ajatuksiamme vaihtoehdoilla. Jos joulukalkkunan tulevaisuutta pyritään ennustamaan sen siihenastisen elämän perusteella, tästä informaatiosta ei saada vihjettä yllättävälle ja lopulliselle tapahtumalle – mustalle joutsenelle – joka lintuparalle tapahtuu joulun tietämissä.

Vasta kun yllättävä tapahtuma on toteutunut alamme ihmetellä, miksi emme uskoneet sitä mahdolliseksi. Hyviä esimerkkejä ovat taannoinen finanssikriisi ja Neuvostoliiton romahdus. Emme siis ole taipuvaisia analysoimaan uutisia ja pohdiskelemaan vaihtoehtoja, vaan seuraamme mieluusti mielipidejohtajia ja trendejä. Sosiaalinen paine saattaa vahvistaa tätä taipumusta: yleisestä näkemyksestä poikkeavat saavat helposti hullun leiman.

Miksi meidän pitäisi yrittää pyristellä sopulilaumaa vastaan? Jos esimerkiksi yritämme ennakoida epätodennnäköiseltäkin vaikuttavia kriisejä, joiden toteutumiseen muut eivät usko, voimme ehkä jotenkin varautua niihin: meitä ei yllätetä housut kintuissa. Ja jos totumme etsimään jo tapahtuneelle vaihtoehtoisia tulkintoja, säilytämme henkisen itsenäisyytemme.

Omin aivoin ajatteleminen myös stimuloi ja lisää itseluottamusta – kunhan kestää muiden silmätikuksi joutumisen. Yhteiskunnan kannalta on joka tapauksessa eduksi, jos julkisuudessa esitetään vaihtelevia tulkintoja tapahtuneesta ja erilaisia näkemyksiä tulevasta. Kun syntyy keskustelua, tarjoutuu myös vaihtoehtoja. Huomataan, etteivät juuri ne yleisesti esitetyt syyt välttämättä johtaneetkaan näkemäämme lopputulokseen. Myöskään tulevaisuus ei vaikuta niin selkeästi ennaltamäärätyltä, kuin yleisesti uskotaan.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto


Pihlanto Pekka 20090723 (20090723) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster