Pekka Pihlanto
Kabinetti- ja bisneskulttuuri vaalirahoitussotkun taustalla?

Uusi Suomi 19.10.2009

Vaalirahoitusskandaali on herättänyt kansalaiset aprikoimaan, mitä maamme poliittisessa elämässä oikein tapahtuu. Kysymyksessä ei ole mikään äkillinen moraalikato, vaan esimerkiksi kaavoituksessa on tiedetty olevan käytössä kyseenalaisia menettelytapoja jo vuosikymmeniä.

Nyt kuitenkin media on käynyt tarkemmaksi. Kova kilpailu muun muassa internetin ja muiden uusmedioiden kanssa on tuonut tiedotusvälineille tulospaineita ja tarvetta tuottaa entistä räväkämpiä uutisia. Tämä on koitunut kansalaisyhteiskunnan hyväksi. Äänestäjien on tiedettävä, mitä politiikan kulisseissa tapahtuu.

Vaalirahoituskäytäntöjen ryöstäytymisen perussyitä saa varmasti etsiä vuosikymmenien takaa. Suomettumisen ajan salailukulttuuri näyttäisi levinneen ulkopolitiikasta kaikkeen muuhunkin politiikkaan suosien kabinettielämää, jossa asioista voidaan sopia kaikessa hiljaisuudessa ja tarjota kestityksen ohella myös rahallista tukea.

Korruptioyrityksiä on varmasti esiintynyt kautta aikojen, mutta poliitikoilla lienee ollut aikaisemmin enemmän tajua oikeasta ja väärästä, kuin osalla heistä näyttää nykyisin olevan. Maan tapa on salakavala omantunnon turruttaja.

On lisäksi mahdollista, että politiikan käytäntöihin on heijastunut viime aikojen uusi talousajattelu, jota on sovellettu myös valtionhallinnon puolella. Siinä tavoitellaan yksipuolista tehokkuutta ja luotetaan markkinoiden ylivertaisuuteen talouden ohjauksessa.

Markkinapohjaista tehokkuusajattelua on tuotu voimalla muun muassa terveydenhuoltoon ja yliopistoihin. Ulkoistaminen ja tehokkuus sekä sen määrälliset mittaukset ovat monilla muillakin julkishallinnon aloilla arkipäivää. Laatu on saanut monasti väistyä määrän tieltä.

Voidaankin ajatella, että osa kansanedustajista ja kunnallispoliitikoista on huomaamattaan omaksunut rahaan ja kannattavuuteen keskittyviä bisnesmaailman toimintatapoja. Samalla heidän suhtautumisensa tarjottuun rahaan on muuttunut kritiikittömämmäksi. Ei ole huomattu, että se mikä sopii yritysmaailmaan, ei aina sovi politiikkaan, missä yleisen edun pitäisi olla kaiken lähtökohta.

Tällainen kehitys lienee ollut pitkälti mahdollista juuri siitä syystä, että kansalaisilla ei ole ollut siitä selvää kuvaa. Ei ole myöskään ollut tehokasta valvojaa, joka olisi voinut ajoissa puuttua vinoutuneisiin käytäntöihin. Media on nyt alkanut availla verhoja poliittisen todellisuuden edestä ja näin toiminut yhteiskunnan unilukkarina. Toivottavasti kansalaiset osaavat vaaleissa tehdä oikeat johtopäätökset. Aikaisemmat kokemukset tosin viittaavat siihen, että kansa valitsee ryvettyneetkin edustajansa uudelleen.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Pekka Myllymäki: Vaaliraha

Pekka: 
20090729-1825

Hyvä analyysi

Toisin lisää muutamia näkökulmia.

Samalla, kun perinteisen median kilpailutilanne on kiristynyt, näyttää päätoimittajien asema vahtikoiralauman johtajina olevan nousussa. Valinta siitä, mitä huomataan, mistä asiasta ja henkilöistä kirjoitetaan, on siirtymässä päätoimittajaeliitin suuntaan.

Toisin sanottuna se, mistä ei kirjoiteta, on yhtä tärkeää kuin se, mistä kirjoitetaan.

Esimerkiksi Varsinis-Suomessa vaietaan median (radio, TS) toimesta maakuntakaavan 9.11.2009 tilanne, jossa maakuntakaava on seis ja menossa loppumetreiltä uuteen käsittelyyn.

Uusi maakuntahallitus (1.5. 2009->) oli valmis esittelijöitä tarkempaan uudelleenkäsittelyyn seuraavalla poliittisella linjalla: kesk (3/3); kok (4/6); rkp (1/1) ja sd (2/5!) ja vain vasemmistoliitto (0/2) ja vihreät (0/2)olivat "vanhan" valmistelun linjoilla. Onko ryhmien halkeaminen ei toivottu tapahtuma, josta media vaikenee?

Koska kirjoituksessanne oli aivan oikein ymmärretty jo 1970-luvulta aluerankentamisen ym. perusteella periytyvät Turun tai Raision tapaisiin kaupunkeihin kohdistuvat "synnit", nykyhetkeen kohdistuva vaalirahakeskustelu olisi nähtävä suuremmassa mittakaavassa.

Avainhavainto edelleen on seurata rahan kulkua ja sitä, kuka hyötyy tehdyistä päätöksistä.

Suomessa tehdään parhaillaan päätöksiä energiasta (valtakunta) ja maankäytöstä (kunnat ja niiden liitot. Tässä muutamia substanssikysymyksiäni:

  • Haukkuvatko median vahtikoirat oikeaan suuntaan vai pureeko osa koirista valikoiden?
  • Tarvitaanko ilmastoteknologiaa vientitulojen aikaansaamiseksi vanhan teollisen rakenteen vahvistamiseksi?
  • Myydäänkö vain ydinsähköä ja varastoidaan ydinjätteitä?
  • Onko tiivis asuminen ja kaukolämpö ainut oikea maankäytön asumisratkaisu?
  • Voisiko hajautettu kuntarakenne, positiivienergiatalot ja ITC -etätyö olla osa kestävää yhdyskuntarakennemallia? (kts. Don Tapscott "grown up digital" sivu 164)

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20091019 (20091019) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster