Pekka Pihlanto
Ahne jättää ison jalanjäljen

Turun Sanomat, Kirjoittajavieras-palsta 5.12.2009

Ihmisen ahneus näyttää uskottavalta perimmäiseltä selitykseltä finanssikriisin syntyyn. Saihan äärimmilleen viety bonusten tavoittelu pankinjohtajat myöntämään lainoja maksukyvyttömille asiakkaille sekä rakentelemaan ja markkinoimaan kautta maailman näihin perustuvia subprime-papereita. Kun papereiden arvo asuntojen hinnanlaskun seurauksena romahti, oli seurauksena maailmanlaajuinen finanssi- ja sittemmin talouskriisi.

Tarkemmin ajatellen myös finanssikriisiä paljon pitempään kyteneen ilmastokriisin eli ilmaston lämpenemisen taustalla on sama inhimillinen peruspiirre. Vaikka ilmastomuutos on luonnonilmiö, toisin kuin finanssikriisi, on senkin keskeisenä syynä ihmisen taloustoiminta, jonka motiivina on voitontavoittelu.

Tämä on tapahtunut luonnonvaroja hyväksikäyttäen. Maaperää on tuhottu ja jätteitä laskettu puhdistamattomina luontoon, koska puhdistaminen vähentäisi voittoja ja osinkoja. Tyytymällä kohtuullisempaan voittoon eli toimimalla eettisemmin, vahinkoja olisi voitu pienentää. Kohtuullisuus onkin ahneuden vastakohta.

Ympäristölainsäädäntö ja ilmastosopimuksen tavoittelu osoittavat, että ongelma on koettu vakavaksi. Sen sijaan finanssimaailman osalta tarvitaan ehkä vielä pahempi kriisi, ennen kuin ylilyöntien tehokkaaseen hillitsemiseen ryhdytään.

Ahneuden käsitteen avulla voidaan osoittaa konkreettisesti, että kummassakaan kriisissä kysymys ei ole luonnonvoimasta, vaan ihmisen ominaisuudesta, johon voidaan vaikuttaa. Talouteen on siten saatava aivan uusia sääntöjä, jotka korostavat kohtuullisuutta ja eettistä asennoitumista. Näitä ominaisuuksia olisi palkittava, eikä suinkaan ylimitoitettua ahneutta.

Ongelmien ja niihin syyllistyvien osoittaminen on eräs tapa muokata asenteita muutoksille suopeaan suuntaan. Ilmastokysymyksessä kolkutellaan kulutukselle ahneiden kansalaisten omaatuntoa puhumalla tuotteen, toiminnan tai palvelun hiilijalanjäljestä.

Pitäisikö alkaa vastaavalla tavalla puhua pankinjohtajien ”kriisijalanjäljestä”, joka laskettaisiin vaikkapa jakamalla talouskriisin globaalit kustannukset amerikkalaisten finanssipankkiirien lukumäärällä? Nämä isokenkäiset kun kävelivät koko maailmantalouden yli tunnetuin seurauksin.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20091207 (20091207) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster