Pekka Pihlanto
Valtaa on kouluissa siirtynyt kiusaajille

Uusi Suomi 4.1.2010

Päättyneen vuoden puolella julkisuudessa keskusteltiin vilkkaasti koulukiusaamisesta, mutta sitten keskustelu lopahti. Asiasta on kuitenkin syytä muistuttaa niin kauan kuin kiusaamista esiintyy.

Koulukiusaamisen syyksi ei pidä naivisti leimata epämääräistä kiusaajan ”pahoinvointia”, kuten usein tehdään. Tämä näkökulma pyrkii tarpeettomasti ymmärtämään kiusaajaa ja samalla vähättelee kiusatun kärsimyksiä. Koululaisilla on kautta aikojen ollut erilaisia sosiaalisia ja muita ongelmia, mutta ne eivät ole välttämättä johtaneet kiusaamiseen.

Koulukiusaamisen kuva ei ole yksiselitteinen, mutta eräs sen olennainen piirre on kiusaajan vallankäyttö. Kiusaaminen on henkistä ja usein myös fyysistä väkivaltaa. Oppilaiden keskinäisessä nokkimis- eli valtajärjestelmässä ylemmän aseman anastanut alistaa ja nöyryyttää alempana olevaa – ja samalla luo sekä vahvistaa tällaista eriarvoistavaa jaottelua. Kiusaajan motiivit voivat ulottua inhimillisen käyttäytymiskirjon laidasta laitaan: eri syistä kumpuavasta vihasta ja kateudesta sadistisen tyydytyksen tai pelkän ajankulun etsintään.

Ilmiön kitkemiseksi sen luonne ja kehityshistoria on syytä tuntea. Viime vuosikymmenien aikana kouluelämä on asteittain huonontunut siinä kuin työelämäkin. Yhteiskunnan arvot ovat kauttaaltaan koventuneet useista eri syistä ja samalla muutkin viralliset tahot kuin kouluviranomaiset ovat menettäneet valtaansa. Tähän on liittynyt voimakas yksilöiden – esimerkiksi oppilaiden – oikeuksien yksipuolinen korostaminen. Tämä on sinänsä hyvä tavoite, mutta yksilöiden oikeuksien rinnalle tulisi aina nostaa näiden velvollisuudet. Velvollisuuksien unohtaminen on eräs tie yksilön itsekkyyden korostumiseen ja mielivaltaan.

Koululaitoksen erityispiirteenä on tietoisin poliittisin päätöksin toteutettu opettajien ja rehtorien vallan eliminointi sekä oppilaiden oikeuksien ylikorostus. Tämä on tapahtunut lähinnä opettajien järjestyksenpidon keinoja poistamalla. Samalla osa opettajilla aikaisemmin olleesta vallasta onkin siirtynyt oppilaille – ehkä hyväuskoisten päättäjien yllätykseksi.

Oman osansa tässä kehityksessä on näytellyt vanhempien kasvatusmahdollisuuksien väheneminen. Ainakin osa vanhemmista on luopunut kasvatusoikeudestaan tieten tahtoen, osa tahtomattaan yhteiskunnassa tapahtuneen muutoksen seurauksena. Sen tuloksena lapset ovat ottaneet itselleen vanhemmille kuuluvaa päätösvaltaa.

Nyt kärsitään näiden muutosten kitkeristä hedelmistä kun osa vallasta on kouluissa siirtynyt sinänsä harvoille, mutta häikäilemättömille oppilaille ja oppilasryhmille. Ääritapauksissa näiden toiminta on saanut jopa terrorin luonteen ja pilannut monen kiusatun oppilaan kouluajan sekä usein heittänyt varjonsa myös näiden myöhemmälle elämälle.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20100105 (20100105) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster