Pekka Pihlanto
Niinistö vastaan kansanedustajat

Turun Sanomat 21.2.2010

Sauli Niinistö valittiin puhemieheksi historiallisen alhaisella äänimäärällä. Tämän piti olla häneltä äänensä evänneiden kansanedustajien näpäytys Niinistölle. Ilmeisesti vastoin odotuksia hänen kansansuosionsa vain nousi entisestään. Niinistö ajoi eduskunnassa talouskuria, mikä ei sopinut kaikille kansanedustajille. Sen sijaan valtion menoleikkauksia pelkäävät ja työttömyyden kurittamat kansalaiset antavat hänelle tukensa.

Sittemmin väitettiin protestin erääksi syyksi sitä, että Niinistö on käyttäytynyt hävyttömästi työpaikallaan – itkettänyt naisia ja paiskonut kirjoja seinille. Hän on kutsunut juhlaviinijupakkaan syyllistyneitä eduskunnan virkamiehiä ”tämmöisiksi veijareiksi”. Niinistön tekemiset eivät näytä suurilta synneiltä, mutta primitiivireaktiot osoittavat kyllä huonoa itsehillintää.

Kansa antaa tällaiset eleet anteeksi, varsinkin jos ne kohdistuvat niin sanottuihin ”herroihin”. Näin on meillä ennenkin ollut. Marsalkka Mannerheim simputti kenraaleja ruokapöydässä, mutta kohteli jermuja asiallisesti. Presidentti Paasikivi rähjäsi milloin kenellekin, ja Urho Kekkonen lähetteli kitkeriä myllykirjeitään niin politiikan kuin yritysmaailmankin tunareille. Myös myöhempien presidenttien tiedetään simputtaneen lähipiiriään.

Vaikuttaa siis ilmeiseltä, että Niinistö on presidenttiainesta. Tämä ei kuitenkaan perustu pelkästään särmikkääseen luonteeseen, vaan hän näyttäisi olevan aidosti huolestunut valtakunnan asioista. Kuka kansanedustaja tai muu poliitikko on osoittanut vakavaa huolta maamme selviämisestä taantuman jatkuessa? Esimerkiksi hallitus on ihmeen passiivinen, vaikka monet talousviisaat povaavat voimakkaasti velkaantuvalle Suomelle karuja aikoja.

Niinistöä on myös moitittu siitä, että hän antaa neuvoja hallitukselle ilman parlamentaarista vastuuta. Kyllä kai neuvoja saa antaa kuka tahansa, joka siihen pystyy. Eikä Niinistöllä eduskunnan nokkamiehenä mitään parlamentaarista vastuuta ole. Hallituksen pitäisi olla vastuussa eduskunnalle, eikä päinvastoin.

Jos Niinistö suostuu presidenttiehdokkaaksi, nykynäkymin vain ihme voi estää hänen valintansa. Presidenttinä hänestä saattaisi tulla melkoinen riesa herroille jos narreillekin. Jotkut niistä, jotka kannattavat nyt presidentin valtaoikeuksien säilyttämistä, saattavatkin joutua katumaan näkemystään. Luultavasti kansa kuitenkin hyötyisi Niinistön valinnasta – ja sehän on pääasia.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20100221 (20100221) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster