Pekka Pihlanto
Vanhasta postitalosta Mestarinkadulle

Koulumuistoja Turun yhteislyseosta
Suomen Turku No. 1, 3.3.2010

Turun koulumuistoni alkavat Norssin edeltäjästä Turun yhteislyseosta vuonna 1956. Muutettuamme Porista Turkuun aloitin koulunkäynnin veljeni Matin kanssa ankeana tammikuun aamuna vanhassa postitalossa kauppatorin kulmalla. Rakennus sijaitsi Ruotsalaisen teatterin, ”Vanumamman” eli Turun Vanun talon ja kauppahallin puristuksessa paikalla, jolle sittemmin kohosi KOP-kolmio. Huomiotamme kiinnitti heti koulun edessä oleva vossikka-asema – talvella hevoset vetivät rattaiden sijasta rekiä. Raitiovaunut kolistelivat koulun ohi. Saimme tietää, että yhteislyseo jatkoi Käkisalmen yhteiskoulun ja -lyseon perinteitä.

Kävimme isämme kanssa ilmoittautumassa rehtori Herman Suoniselle. Hän oli isokokoinen vähän hössöttävän vaikutelman jättävä mies. Isä oli käynyt jo aikaisemmin puhumassa vararehtori Tauno Perälän kanssa. Tämä oli valitellut tilanahtautta, mutta rempseästi sanonut, että kyllä sopii, pojat ottakoot vaikka omat tuolit mukaan. Aloitin opintoni IV:llä ja Matti II:lla luokalla. Niin sanottu keskikoulu käsitti luokat I-V ja lukio VI-VIII. Sitä ennen käytiin neljä luokkaa kansakoulua.

Ruoka tuotiin ämpärillä

Ensimmäinen kouluaamu ei yhtään parantunut siitä kun aamuhartaudesta palatessamme valitsin uudesta luokastani pulpetin ja satuin istumaan luokan vaikuttajan ja ”pahan pojan” Iskan paikalle. Hänen koruton tervetuliaistervehdyksensä kuului: ”Hyppä v---u siit!” Melko pian minulle selvisi, että IV b oli monien opettajien kauhu, mutta luokan omassa keskuudessa suhtauduttiin yleensä varsin reilusti oppilastovereihin. Välini Iskan kanssa normalisoituivatkin ajan myötä.

Silloin ei koko ikäluokkaa koulutettu kuten nykyisin, vaan ainoastaan osa meni ns. oppikouluun ja suoritti keskikoulu- tai ylioppilastutkinnon. Siten ilmapiiri oppilaiden kesken oli ehkä suvaitsevampi kuin tietääkseni nykyisin. Luultavasti tämä johtui suhteellisen kovasta kuristakin.

Postitalo oli täysin sopimaton koulutilaksi. Ruokailutiloja ei ollut, vaan ruoka – velli tai keitto – tuotiin luokkiin keittiöstä ämpärillä. Heti ensimmäisenä talvena oli niin kovia pakkasia, että vesijohdot jäätyivät. Siksi emme saaneet muutamaan päivään ruokaa koulusta.

Kurittomuutta ei siedetty

Luokanvalvojanamme toimi luonnontieteen ja maantieteen opettaja FM Väinö ”Lunttu” Lunnasvaara. Hän oli ankara kurinpitäjä ja pedantti opettaja. Vanha sotavamma vaivasi häntä, ja hän kuolikin yllättäen ollessamme vielä koulussa.

Postitalon opettajagalleriassa kiinnitti huomiotani heti myös FM Mainio Luoto, joka opetti matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa. Tätä isokokoista miestä kutsuttiin turkulaisittain Posuksi ja myös Mainioksi. Miehellä oli kova ääni ja hän käytti sitä ilman sordiinoa palauttaessaan järjestystä luokkaan. ”Siviilissä” hän osoittautui sopuisaksi mieheksi.

Uskonnon opettajan teologian kandidaatti Hilma ”Amanda” Ollikaisen tunneilla meluttiin. Raamattua ääneen luettaessa jotkut pelleilivät ja panivat joukkoon omiaan. Amanda kyllästyi tähän pakanalaumaan, ja hänen jälkeensä tuli pastori Haakon Wainio. Haakon oli värikäs persoona. Hän ei sietänyt hiukkaakaan kurittomuutta. Kerrankin hän sai aiheen huomauttaa ärrää sorauttaen: ”Hävyltä on purrtu häntä poikki tässä luokassa!” Eräälle pitkäksi venähtäneelle oppilaalle hän laukaisi ohimennen: ”Mies kasvaa kuin paskarrruoho!”

Vararehtori Tauno ”Putte” Perälä, historian tohtori oli leppoisa mies. Hän ”hiiltyi” tunnilla vain kerran. Se sattui kun hän heijasti rainakuvia kankaalle, ja joku koiranleuka totesi ensimmäisen kuvan nähtyään: ”Hei tää on mälsä, mä oon nähnyt tän!” Valot syttyivät luokkaan ja poikaa vietiin – sananmukaisesti!

Lakko pidensi hiihtolomaa

Ensimmäistä kevättäni postitalossa leimasi osaltaan yleislakko, joka alkoi samana päivänä kuin Urho Kekkonen aloitti pitkän presidenttikautensa; Haakon Wainio ennusti aivan oikein, että kun ”Känä” on saanut vallan, hän myös pitää sen pitkään.

Lakon aikana torin kulmilla jaettiin monistettua Turun Sanomien uutislehteä, sillä sanomalehdet eivät ilmestyneet. Joskus lakkolaiset yrittivät estää lehtisen jakelun. Oli lakosta meille jotakin iloakin, sillä hiihtolomaa jatkettiin muutamalla päivällä – lakko kun oli lamauttanut julkisen liikenteen, joten kaikki eivät päässeet palaamaan lomalta.

Koulu muuttui vuonna 1957 Normaalilyseoksi, mikä merkitsi siirtymistä postitalosta uuteen rakennukseen Mestarinkadulle. Jo postitalossa ollessamme tunneille alkoi ilmestyä normaalilyseota enteileviä salaperäisiä auskultantteja, opetusharjoittelijoita. Oppilaat osallistuivat muuttoon ainakin nimellisesti: minä vein kaverin kanssa muutaman täytetyn linnun uuteen kouluun.

Jälkipolvet Varissuolle

Uusi rehtori FM Sampo Haahtela, uudet aatteet. Opettajakunnan pätevyystaso nousi – sen huomasi oppilaskin. Esimerkiksi FT Ilmari ”Imppa” Lahden mielenkiintoisen opetutustyylin ansiosta saksankieli alkoi ensi kertaa tuntua helpolta. Koulussa pantiin pystyyn oppilaiden itsehallinto. Me abiturientit emme siihen osallistuneet, sillä olimme jo tuolloin, keväällä 1960 jättämässä koulun.

Vuonna 1974 koulu organisoitiin taas uudelleen ja syntyi Turun Normaalikoulu, joka siirtyi myöhemmin Varissuolle. Koululaitoksen aikaisempaa arvostusta osoittanee se, että koulurakennukset sijaitsivat yleensä ydinkeskustassa. Koulun ja aikakauden muutosta kuvannee omalla tavallaan myös lukion historian opettajamme lehtori Olli Miettisen luonnehdinta uuden koulun pukeutumiskoodista: ”Nuoremmat miesopettajat siirtyivät villapaita- ja pipolinjalle”.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20100303 (20100303) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster