Pekka Pihlanto
Vaalirahalla saa jopa ministerin?

Turun Sanomat, Kirjoittajavieras-palsta 29.4.2010

Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta vaalirahalla saa jopa ministerin? Marja Tiuran tapauksessa ei aivan näin käynyt, vaikka eräät liikemiehet sitä kovasti yrittivät. Kuinkahan monessa tapauksessa he ovat onnistuneet?

Tällaiset yritykset vaikuttaa kansanedustajien mielipiteisiin ovat horjuttaneet poliittisen järjestelmämme uskottavuutta. Vaalirahoitus ei ole laitonta, mutta rahalla vaikuttaminen päätöksiin on. Tosin näytön saaminen rahan tosiasiallisesta tehosta, siis lahjonnan toteutumisesta, on lähes mahdotonta.

Mistä meille on tällainen voitelukulttuuri tullut? EU on ollut omiaan lisäämään kyseistä käytäntöä, sillä talouselämän lobbaus on Brysselin käytävillä ja ravintoloissa suorastaan hyve. Koko EU:n ideologia perustuu talouselämän etujen ajamiseen. Liiketoiminnan vapauksien lisäämisestä on toki hyötyä kansantalouksille, mutta siihen tähtäävän toiminnan varjopuolilta ei tulisi sulkea silmiä.

Vaalirahalla vaikuttaminen ja lisääntynyt lobbaus sopivat hyvin siihen kokonaiskuvaan, jonka mukaan talouselämän menettelytapoja on meilläkin juurrutettu julkiselle sektorille. Julkishallinnossa on jo jonkin aikaa harrastettu tulosjohtamista, on yksityistetty, ulkoistettu ja fuusioitu niinkuin liike-elämässä ikään. On sovellettu omistaja-arvon maksimointia, ja siihen viitaten valtionyhtiöt ovat suoneet johtajilleen huikeitakin optiopalkkioita.

Luettelo jatkuu. Valtion omistamat kiinteistöt on siirretty niin yliopistojen kuin puolustusvoimienkin hallinnasta yhtiölle, joka soveltaa markkinaperiaatetta, vaikka aidoista markkinoista ei ole aina tietoakaan. Viimeisimpiä ”innovaatioita” edustaa uusi yliopistolaki, joka toi yliopistoihin yritysmaailman johtamisperiaatteet vahvoine johtajineen ja rahoituksen hankintavelvoitteineen. Hyvin näyttää talouselämän periaatteiden lobbaus onnistuneen.

Näiden ensi näkemältä ehkä toisistaan irrallisilta vaikuttavien ilmiöiden takaa voi löytää yhteisen nimittäjän: uusliberalismiksi kutsutun talousajattelun. Se korostaa vapaita markkinoita ja valtion mahdollisimman vähäistä puuttumista talouselämään. Tämän oppirakennelman tiliin monet lukevat myös finanssikriisin ja sitä seuranneen talouslaman.

Vaalirahoitussotku osoittaa, että kaikki talouselämän toimijat eivät tyydy minimoimaan valtion puuttumista talouselämään eettiset kriteerit täyttävällä tavalla, vaan jotkut pyrkivät vaikuttamaan rahan voimalla suoraan talouspoliittisiin päättäjiin ja näiden ajattelutapoihin. Jäljet pelottavat, sanoisivat vanhat roomalaiset.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20100429 (20100429) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster