Pekka Pihlanto
Lobbaukselle tarvitaan pelinsäännöt

Kauppalehti 3.5.2010

Lobbauksesta on puhuttu viimeaikoina muun muassa vaalirahoituksen yhteydessä. Lobbaus tarkoittaa erilaisten eturyhmien pyrkimyksiä vaikuttaa päättäjiin ja poliitikkoihin. EU:ssa toimii suuri joukko ammattimaisia lobbareita.

Meillä muun muassa rakennusyritykset ovat vuosikausia vaikuttaneet esimerkiksi kunnallisiin päättäjiin saadakseen suotuisia kaavoituspäätöksiä. Samalla tiedetään liikkuneen myös rahaa, jota on jaettu tasapuolisesti ainakin suurimmille puolueille.

Tämä maan tapa on saanut viime aikoina huonon kaiun, kun eräät yritysmaailman edustajat ovat alkaneet olla aikaisempaa avoimempia ja puhuneet muun muassa ”maksullisesta arvovaikuttamisesta”, mikä kuulostaa arveluttavalta, ellei peräti laittomalta. Arvioisin uusliberalistisen ajattelutavan yleistymisen rohkaisseen myös lobbaajia.

Vaikka lobbaus on maailmalla yleistä, voidaan kysyä, miten erityisesti sen äärimuodot sopivat demokraattisen valtion hallintoon. Koska valtiollisten päättäjien ja viranomaisten tulisi kohdella kansalaisia ja kaiketi myös oikeushenkilöitä tasapuolisesti varallisuuteen katsomatta, rahalla ja varallisuuden tuomalla arvovallalla vaikuttaminen ei tuntuisi sopivalta. Tällöinhän suurin osa kansalaisista ja yrityksistäkin jää vaille mahdollisuuksia.

Tätä puutetta on tunnetusti torjuttu järjestäytymisellä ja verkottumisella. Erilaiset kansalaisryhmät ja yritysryhmät ovat perustaneet edunvalvontaorganisaatioita. Näillä ei kuitenkaan ole käytettävissään sellaista taloudellista voimaa kuin suuryrityksillä, joten epäsuhtaa esiintyy.

EU:n piirissä lobbauksella on tiukat säännöt ja toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Toisin on Suomessa. Lobbausta ei useinkaan dokumentoida ja se tapahtuu kabinettien kätköissä. On ehkä tyypillistä suomalaista mentaliteettia, että kun jokun käytäntö omaksutaan ulkomailta, se tapahtuu ”suurin piirtein” eli poimitaan vain rusinat pullasta. Näin tapahtui johdon optiopalkitsemisessa, niin kuin tässäkin.

Johtopäätös on, että lobbaukselle ja ”arvovaikuttamiselle” on luotava selvät säännöt, joihin sisältyy toiminnan läpinäkyvyys. Sääntöjä voidaan aina kiertää, mutta jos niitä ei edes ole, vallitsevat viidakon lait. Sääntöjen saaminen olisi siis tärkeää, mutta viime kädessä on kysymys yritysmaailman ja julkisten päättäjien moraalisesta tasosta. Ehkä asiasta pitäisi puhua julkisuudessa nykyistä enemmän muulloinkin kuin väärinkäytösten paljastuessa.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20100503 (20100503) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster