Pekka Pihlanto
Uusi yliopistolaki - uusi johtamisideologia

Acatiimi No 4, 3.5.2010

Uusi yliopistolaki toi yliopistoihin uudenlaisen ajattelutavan. Sitä voisi kutsua bisnes-johtamiseksi. Sen eräs piirre on yksilöjohtamisen ihannointi. Rehtorilla ja muilla johtajilla on laaja itsenäinen päätösvalta. Ikään kuin valitun ideologian sinettinä toimii hallitus, joka koostuu huomattavilta osin yliopistomaailman ulkopuolisista jäsenistä.

Kollegiaalinen päätöksenteko on yliopistoissa muisto vain. Yliopistolakia pohjustettaessa entistä mallia arvosteltiin voimallisesti. Se leimattiin riitelyn ja kuppikuntien vapaaksi temmellyskentäksi, joka esti järkevän päätöksenteon. Jokaisen jäsenen väitettiin ajavan yksikkönsä intressejä, viis veisaten kokonaisuuden edusta. Näin väheksyttiin demokraattisen yhteiskunnan erästä peruspilaria, yhteistä päätöksentekoa.

Mikä tekisi yksilöjohtamisen sopivaksi yritysten lisäksi juuri yliopistoihin? Yliopistoissa syntyy nyt epäilemättä nopeita päätöksiä, mutta syntyi niitä ennenkin. Päätösten laatutaso on kuitenkin avainkysymys. Kun päätöksentekoon osallistui suuri joukko yksilöitä, lopputuloksen luulisi useimmiten olleen varsin punnittu. Käytiinhän päätösprosessissa läpi lukuisia vaihtoehtoja. Ryhmäpäätöksenteko merkitsee kompromissia, mikä ei useimmiten ole lainkaan huono lopputulos, tyydyttäähän se useita intressejä ainakin jollakin tavalla. Sen sijaan yhden henkilön viisaudella on rajansa. Päätökset saattavat olla esimerkiksi liian radikaaleja tai varovaisia, riippuen päättäjän persoonallisuudesta. Historia tarjoaa tästä esimerkkejä.

Eräs keskeinen todellinen perustelu yksilöjohtajien suosimiselle lienee ollut yliopistolaitoksen karsimisen tarve. Ikäluokkien kutistuessa ja valtiontalouden tiukentuessa nykyisen laajuiseen yliopistolaitokseen ei meillä enää ole varaa. Bisnes-ideologia ei kuitenkaan ole tähän oikea lääke.

On ilmeistä, että yliopistojen joutuessa tiukan budjettiraamin eteen myös kollegiaaliset elimet kykenisivät kipeisiinkin leikkauksiin. Vaikka päätöksentekomenettely olisi tällöin miten ”riidanomaista” tahansa, siinä löisivät yhteen asioita sisältäpäin monipuolisesti tuntevat yksilöt. Heidän näkemyksensä edustaisivat yliopisto-organisaation kaikkia tasoja, professoreista opiskelijoihin. Nykyinen ideologia suosii yhden maailmankuvan mukaisia ratkaisuja, mikä saattaa merkitä, että ristiriidat jäävät muhimaan organisaatioon.

Uuden johtamisideologian vallitessa yliopistojohtajien ei tarvitse välittää alaistensa näkemyksistä, sillä heidän valintansa on nyt muiden kuin henkilöstön käsissä. Tämä johtaa melko väistämättä piittaamattomuuden vaaraan. On jo sanottu, että yliopistoissa vallitsee nykyisin pelon ilmapiiri. Jokainen tietää, mitä se merkitsee luovuudelle ja aidoille tuloksille. Tätä johtamismallia ajatettiinkin läpi puhumalla ”vahvoista johtajista”. Malli kuitenkin rajoittaa rehellisen informaation välittymistä organisaation alatasoilta ylös. Mielistelynhalu ja pelko ovat tehokkaita suun sulkijoita.

Miten yliopistot selviävät tästä haasteesta? Voimme vain toivoa, että niiden johtotehtäviin on valikoitunut ja tulee jatkossa valikoitumaan hyviä persoonallisuuksia. Näin ei kuitenkaan voi tapahtua sataprosenttisesti. Kollegiaalinen päätöksentekojärjestelmä piti nykyistä paremmin selvät mätämunat aisoissa.

Toinen toive on, että yliopistojohtajat käyttävät hyväkseen viisaita neuvonantajia. Näin menetellen voidaan tämän valuvikaisen johtamisjärjestelmän puutteita jossakin määrin korjata. Täydellistä ei tämänkään mahdollisuuden hyödyntäminen siitä tee. Viimeinen sana kun on aina yksilöllä, joka on tekemässä päätöksiä paitsi omine vahvuuksineen, myös heikkouksineen.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20100503 (20100503) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster