Pekka Pihlanto
Lähikirjastot – palvelu vai kustannus?

Turun Sanomat, Kirjoittajavieras-palsta 2.6.2010

Turussa on lakkautettu lähikirjastoja talouden nimissä. Käyttäjät ovat reagoineet voimakkaan kielteisesti. He ovat ilmeisesti ajatelleet kirjastojen sivistyksellistä merkitystä ja päättäjät puolestaan taloudellista.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä kriteereitä on käytetty hyväksi lakkautuspäätöksiä tehtäessä. Ovatko asiakaskäynnit ja lainausmäärät olleet liian alhaisia? Jos näin on, miten tiheästi kirjaston oven on käytävä, jotta sen toiminta olisi ”kannattavaa”? Asiakkaiden reaktioista päätellen varsin moni kaupunkilainen on katsonut lähikirjaston edustavan tärkeää palvelua.

Miten ilmaispalvelun kannattavuutta pitäisi ylipäätään mitata? Mielestäni tämä on mielivaltaista. Tietenkin kirjasto on syytä sulkea, jos siellä ei käy juuri kukaan, mutta on täysin subjektiivinen kysymys, mikä kävijämäärä on niin pieni, että on syytä pistää ”lappu luukulle”.

Kaupungin tarjoama kulttuuripalvelu on itseisarvo sinänsä. Se ei ole liiketoimintaa, eikä sitä näin ollen voi arvioida laskennallisin kriteerein. Taloudellisesti nykyistä paljon ahtaampina aikoina maahamme luotiin tiheä kirjastoverkko, joka kattoi pienetkin kunnat. Kirjastoja ylläpidettiin joka tilanteessa.

Kaupungin budjetti on tietenkin saatava aina tasapainoon. Menojen uhatessa ylittää tulot, joudutaan suorittamaan karsintaa. Selvää on, että terveys- ja sosiaalitoimi sekä koulutus ovat tärkeysjärjestyksessä hyvin korkealla. Kulttuuripalvelut ovat mielestäni heti seuraavana. Ihminen tarvitsee myös hengenravintoa. Tätä tarvetta ei kaupallinen sektori voi kokonaan tyydyttää.

Nyt rahoitetaan varmasti myös sellaista, josta voitaisiin tinkiä. Kaupungin edustajien ”opintomatkoihin” uppoaa luultavasti helposti jonkin sivukirjaston kustannuksia vastaava määrä. Myös esimerkiksi kulttuuripääkaupunkihanke saattaa olla rahareikä, jolla pyritään lähinnä pönkittämään kaupungin päättäjien itsetuntoa. Samanlaista glooriaa ei saisi sivukirjastojen säilyttämisestä. Surullinen esimerkki turhasta ”innovatiivisuudesta” on Myllysilta. Se ajettiin läpi edistyksellisen silta-arkkitehtuurin kunnianhimoisena luomuksena.

Näyttääkin siltä, että kaupungin toiminta-ajatus, palvelujen tuottaminen kansalaisten tarpeisiin, on alkanut unohtua. Nykyisin kun tehotalous hallitsee kaikilla yhteiskunnan alueilla, tarvitaan panostuksia kulttuuritoimintaan, joka hyödyttää ja aktivoi kansalaisia välittömästi. Kirjoja on saatava kaikkien käsille.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20100603 (20100603) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster