Pekka Pihlanto
Älä anna kaikkea valtaa ideologialle

Turun Sanomat, Kirjoittajavieras-palsta 4.7.2010

Tulemme harvoin ajatelleeksi, että erilaiset ideologiat eli aatejärjestelmät voivat ohjata meitä lähes tiedostamattamme. Klassisia tapauksia ovat tietysti sosialismin ja fasismin tapaiset yhteiskunnalliset aatteet, jotka saivat miljoonat ihmiset unohtamaan järjen äänen ja ryntäämään kritiikittä ihanneyhteiskunnan perään. Myös uskontoihin monet suhtautuvat samalla tavalla.

Tyypillistä ideologioille on, että ne vetoavat ihmisen uskoon ja yleensäkin tunteeseen. Hyvät ideologiat ovat kehityksen kannalta välttämättömiä, mutta ennen pitkää nekin muuttuvat. Lopulta ne saattavat kieltää objektiivisen järjen käytön ja ”paremmat” tunteet – esimerkiksi säälin tai tasapuolisuuden.

Monet todennevat tähän, että suuret ideologiat ovat jo mennyttä maailmaa. Näin ei kuitenkaan täysin ole. Jokainen medioita seuraava voi todeta, että uskonnot saavat edelleen monet ihmiset toimimaan fanaattisuudella, josta ei voi löytää niin sanotun terveen järjen tai myötätunnon merkkejä. Vielä arkipäiväisemmissäkin yhteyksissä saattaa havaita saman ilmiön, tosin hieman lievemmässä muodossa.

Varsinkin päättäjien suhtautumista Euroopan unioniin leimaa usein ideologinen hurmoksellisuus, jossa järjenkäyttö pakenee. Kreikan tapaus on eräs osoitus tästä. Maa otettiin EU:n jäseneksi vaikka tiedossa oli, että vaadittuja liittymiskriteereitä ei täytetty. Samoin Kreikan talouden jatkuvaa huonoa tilaa ei otettu vakavasti ennen kuin maan vararikko oli käsillä. Syynä silmien ummistamiseen oli EU -hankkeen ideologinen lataus: se on Euroopan suuri rauhan ja talouden prosessi, joka ei saa, eikä voi epäonnistua.

Sama hybris on näkynyt EU:n muidenkin ongelmien vähättelyssä. Muun muassa yhteisön laajenemista on pidetty itsetarkoituksellisena ja samalla on sivuutettu koko EU:n tulevaisuutta uhkaavat ongelmat. Onneksi Turkin jäsenyyden osalta on alkanut nousta vastustavia ääniä, ideologian sokaisemien vastapainoksi.

Toinen ajankohtainen esimerkki on uusliberalistinen talousajattelu. Monet pitävät sitä ainoana oikeana talousideologiana, joka ei kaipaa mitään rajoituksia tai korjauksia, vaikka viimeistään finanssikriisi osoitti, että aihetta olisi. Tämä ajattelutapa minimoi valtion vaikutuksen taloudessa ja jättää kaiken ohjauksen markkinavoimien varaan. Ilmiön ideologisuuden osoittaa juuri se, että edes karvaat käytännön kokemukset eivät herätä sen kanattajissa järkevää epäilyä, vaan tosiasiat torjutaan erilaisin verukkein.

Kukaan meistä ei ole vapaa ideologioiden sokaisevalta vaikutukselta. Ainoat lääkkeet tähän lienevät ilmiön tiedostaminen ja terveen järjen käyttö. Myös itse omaksumaansa ideologiaa on opittava katsomaan kriittisesti, eikä annettava muiden ajatella puolestaan. Takinkääntö on sallittua, kun tosiasiat sitä edellyttävät.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20100704 (20100704) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster