Pekka Pihlanto
Liberalismi on hyvä renki

Turun Sanomat, Kirjoittajavieras-palsta 15.8.2010

Finanssikriisin yhteydessä moni nosti syytettyjen penkille uusliberalismiksi kutsutun talousopin. Kuvaan kuuluu, että uusliberalismin ja liberalismin puolustajat vastustavat kiivaasti tätä tulkintaa.

Mihinkään ei kuitenkaan päästä siitä, että uusliberalismi, joka kannattaa talouden vapautta ja vastustaa valtion puuttumista talouselämän kulkuun, oli vahva osasyyllinen. Amerikkalainen varjopankkisektori sai liian vapaasti tehtailla vahingollisiksi osoittautuneita roskalainapapereita, joita markkinoitiin tehokkaasti huimien bonusten voimalla. Näin pankkimaailma käytti väärin vapauttaan – jota valtiot ovat nyt ryhtyneet rajoittamaan.

Tämä vapauden kaipuu ei kuitenkaan taida koskea vain finanssipankkiireja, vaan näyttää siltä, että me muutkin olemme omaksuneet aikaisempaa selvemmin omia vapauksiamme korostavan ajattelutavan jokapäiväisessä elämässämme. Emme halua ottaa muita ihmisiä kovin herkästi huomioon, sillä se rajoittaisi vapauttamme. Lisäksi on tullut entistä yleisemmäksi vastustaa kaikenlaisia uusia rajoituksia. Vaikkapa ase- ja alkoholilakien tiukennusvaatimukset kohtaavat joka kerta melkoista vastarintaa.

Emme aina piittaa edes olemassa olevista säännöksistä, vaan otamme yhä yleisemmin itsellemme ”vapauksia” rikkoa niitä. Esimerkiksi tulkitsemme punaisen liikennevalon helposti samaksi kuin vihreänkin. Muitakin esimerkkejä löytyisi vaivatta.

Eikö tämä kaikki muistuta äärimmilleen tulkittua liberalismia, joka pitää vapautta keskeisenä arvona? Liberalismi on kyllä hyvä renki, mutta huono isäntä. Kun poistamme ihmisiä kahlitsevia sääntöjä, toimimme entistä inhimillisemmän maailman puolesta, mutta jossakin tulee vastaan raja. Sen jälkeen oman vapautemme lisääminen voi polkea muiden etuja – ja vapautta. Näin kävi esimerkiksi finanssipankkien tapauksessa.

Tämä vapauksien raja on yleensä häilyvä ja sen sijainnista ollaan yksittäistapauksissa kovin montaa mieltä. Yhteiskunnan säätämien lakien noudattamisen tarpeellisuuden pitäisi kyllä olla kaikille selvä, mutta missä on kohtuuden ja moraalisääntöjen asettama raja vapauksien käytölle?

Selkeää yleispätevää vastausta ei valitettavasti ole, vaan kukin tapaus on ratkaistava aina erikseen. Ainoastaan se tässä on varmaa, että keskustelu vapauksien äärirajan paikasta tulee jatkumaa hamaan ikuisuuteen. Hyvä näin, sillä vain diktatuureissa vastaus on löydetty.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20100815 (20100815) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster