Pekka Pihlanto
Osataanko työpaikoilla vaalia luovuutta?

Turun Sanomat, Kirjoittajavieras-palsta 22.9.2010

Nykyisin ollaan periaatteessa yksimielisiä siitä, että työpaikoilla pitäisi antaa luovuuden kukoistaa. Luova ihminen on tyytyväinen ja saa aikaan hyviä tuloksia. Luovuuden reseptejä on tarjottu lukuisia, mutta todellisuus saattaa usein näyttää luovuuden kannalta kehnolta.

Filosofi Pekka Himanen esitti maan hallituksen toimeksiannosta ”Kukoistuksen käsikirjoituksen”, jonka avulla hän uskoo luovuuden ja samalla Suomen talouden lähtevän nousuun 2010-luvulla. Hänen mukaansa työpaikoilla tarvitaan kolmea asiaa: luottamusta, rikastavaa työyhteisöä ja yksilöiden luovaa intohimoa. Kun kaksi ensimmäistä on kunnossa, kolmaskin voi hyvin. Himasen resepti vaikuttaa hyvältä, mutta sen toteutus voi olla vaikeaa.

Keskeisessä roolissa luottamuksen saavuttamisessa työpaikalla on esimies. Esimiehelle sopivaa asennetta alaiseen Himanen luonnehtii reiluudeksi. Asia voidaan kuitenkin pilata monella tavalla, esimerkiksi tiukkapipoisella ja lyhytjänteisellä tulosohjauksella. Tämä vie helposti työntekijän luottamuksen työnantajaan.

Himasen mukaan Kalifornian Piilaakson luovuus perustui luottamuksen ohella idearikkaiden yksilöiden väliseen rikastavaan vuorovaikutukseen. Piilaakson sijainti suppealla alueella helpotti ideoiden vapaata vaihtoa, josta kaikki hyötyivät. Eräs nykyorganisaatioiden riesa, joka jäytää tällaista yhteisöllisyyttä on liiallinen kilpailu. Toimintaa mitataan, ihmisiä vertaillaan sekä palkitaan ja irtisanotaan herkästi. Tämä estää yhteispelin ja syö luottamusta. Syntyy kyräilyn ja esimiesten mielistelyn ilmapiiri.

Myös Himasen mainitsemaan yksilön luovaan intohimoon vaikuttavat kaikki nämä kielteiset tekijät. Luova intohimo ei kukoista, jos esimies ei kannusta, eikä työyhteisö puhalla yhteiseen hiileen. Nykyisin yhä lisääntynyt työtaakka syö sekin luomisen edellytyksiä, sillä oravanpyörässä ei ehdi pohtia asioita.

Vaikuttaakin siltä, että useat niin yksityiset kuin julkisetkin organisaatiot tuottavat tahtomattaan luovuutta ehkäiseviä rakenteita. Esimerkiksi otetaan käyttöön turhan monimutkaisia valvonta- ja ohjausjärjestelmiä, jotka vaativat työntekijöiltä liian yksityiskohtaista raportointia. Reiluuden sijaan rakennetaan pikkumaisuuden kulttuuria.

Jos organisaatio menee tähän loukkuun, turha byrokratia pääsee niskan päälle ja luovat osaajat jäävät pikkuasioilla näpertelevän hallinnon jalkoihin. Voi hyvällä syyllä kysyä, syntyykö tässä ympäristössä luottamuspääomaa ja rikastavia pienyhteisöjä – ja miten kauan yksilöiden luova intohimo jaksaa siinä kukoistaa.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20100922 (20100922) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster