Pekka Pihlanto
Yliopistojen luonne on muuttunut

Turun Sanomat 27.10.2010

Vanhempi väki saattaa haikailla mennen maailman sivistysyliopistoa. Se on nyt korvattu uudella tehoyliopistolla, jonka tunnusmerkit ovat tulokset ja kiire. Enää ei näytä olevan niinkään tarvetta tehdä tutkimusta perusteellisesti, vaan tärkeintä ovat pikapikaa valmistuvat hyödyllisiksi koetut tulokset.

Valtio on siirtänyt yliopistot markkinatalouteen, mikä näkyy tulosajattelun ja välittömän hyödyntavoittelun ohella tarpeena hakea osa rahoituksesta markkinoilta. Yliopistojen pitää tuottaa lyhyellä aikavälillä, mieluimmin vuosittain, yhteiskunnalle hyödyllisiä keksintöjä, joilla voidaan parhaimmillaan ansaita rahaa. Konkreettisimpia ilmaisuja tästä ajattelusta on Aalto-yliopisto, jonka konseptia on osuvasti karrikoitu niin, että insinöörit keksivät tuotteet, taideteollinen sektori muotoilee ne asiakkaita houkutteleviksi ja kauppatieteilijät markkinoivat ne. Tämä kuulostaa lähinnä teolliselta tuotekehittelyltä.

Hyödyn tuottaminen yhteiskunnalle ja kansalaisille on kyllä ollut alusta alkaen yliopistojen perustarkoitus. Aikaisemmin vain puhuttiin nimenomaan sivistyksestä ja kulttuurista, ja nähtiin ne erityisesti meillä nuoren kansakunnan rakentamisen peruskivinä.

Suurin periaatteellinen ero vanhan ja uuden yliopiston välillä on aikahorisontti ja organisointimuoto, joilla yhteiskunnan hyvää tavoitellaan. Vanhassa yliopistossa ei ollut kiirettä. ”Hiljaa hyvä tulee”, oli lausumaton periaate. Kokemuksesta tiedettiin vapaan ja ylhäältä ohjaamattoman perustutkimuksen tuottavan aikanaan käytäntöä suoraan hyödyttäviäkin tutkimustuloksia. Ymmärrettiin, että myös vähemmän tuloksellista työtä joudutaan tieteen saralla tekemään. Tutkijoiden tieteellinen uteliaisuus ja tieteen maailmankartan ”valkoiset läikät” suuntasivat tutkimusta.

Uusi yliopisto on kärsimätön. Se haluaa tiukan ylhäältä johdetun organisaation turvin ohjata ja ohjelmoida tutkimusta asettamalla tutkijoille lyhyen aikavälin tavoitteita sekä mittaamalla, palkitsemalla ja rankaisemalla tulosten mukaan. Näinhän yritysmaailmassakin tehdään ja voittoa syntyy.

Entiseen ei ole enää paluuta, mutta nyt on menty liiaksi toiseen äärimmäisyyteen. Yliopiston luonne on kuitenkin erilainen kuin yrityksen: makkaraa voidaan tehdä valvotussa prosessissa, tarkassa ohjauksessa ja palkita siitä kappaleperusteella, mutta tieteellistä tutkimusta ei.

Yliopistojen ei kannattaisi jäljitellä yrityksiä, kun niistä ei kuitenkaan voi – eikä pitäisikään – sellaisia tulla. Sitä paitsi joissakin yrityksissä ollaan jo havahtumassa siihen, että liiallinen tulosmittaus- ja palkitsemismentaliteetti vievät henkilöstöltä työn ilon ja samalla niin tärkeän luovuuden. Lisäksi työntekijät väsyvät tässä oravanpyörässä ennen aikojaan.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20101027 (20101027) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster