Pekka Pihlanto
Demokratian paradoksi

Turun Sanomat, Kirjoittajavieras-palsta 11.1.2011

Valtiontalouden asiantuntijat povaavat Suomelle ja koko EU:lle ankaria aikoja: valtion menoja on leikattava ja veroja korotettava. Velkaa voidaan ottaa vain maltillisesti. Kitkerä matokuuri on siis edessa, mutta mitä tekevät poliitikot? Eivät paljon mitään. Osa kieltää leikkauslistat ja muut ikävyydet, hiukan rohkeammat sanovat palaavansa asiaan vaalien jälkeen.

Tämä on demokratian paradoksi: edustajat valitaan hoitamaan maan asioita, mutta ennen valeja ei uskalleta kertoa, miten se tullaan tekemään. Suurin osa poliitikoista ja myös kansalaisista tietää, mitä on odotettavissa, mutta populismi on valttia vaalimarkkinoilla – eivät rehellisyys ja asiantuntemus.

Varsinkin pienillä oppositiopuolueilla näyttää olevan varaa suorastaan valehdella äänestäjille, että kyllä tästä selvitään ilman uhrauksia. Vastuullisemmat suuret puolueet eivät kehtaa näin tehdä, vaan välttelevät kaikkia kannanottoja. Vaalien jälkeen kun valtakirjat on uusittu, kaikki on toisin: karu totuus leikkauslistoineen ja veronkorotuksineen voidaan paljastaa kansalaisille, joiden valta on taas mennyt neljäksi vuodeksi.

Demokratian paradoksin taustalla on kansalaisten oletettu tietämättömyys tilanteen vakavuudesta ja poliitikkojen ensisijainen tavoite saada valtakirjansa uusituksi seuraavissa vaaleissa. Joissakin olosuhteissa on rehellisyydelläkin menestytty. Mauno Koivisto vahvisti presidentin virkaan johtanutta suosiotaan puhumalla maan taloudellisesta tilanteesta tummin värein – ja hänen kansansuosionsa vain kasvoi joka synkistelyn jälkeen.

Kukaan ei liene uskottavasti selittänyt, miten tämä oli mahdollista. Ehkä tilanne oli niin huono, että suuri enemmistö ymmärsi tilanteen vakavuuden. Lisäksi maailma saattoi silloin olla nykyistä läpinäkyvämpi, eikä politiikka ollut vielä pelkkää viihdettä. Myös puhujan karismalla oli oma vaikutuksensa.

Onko demokratian paradoksiin mitään parannuskeinoa? Valistus olisi eräs lääke, mutta ei ihmisille voida opettaa talouden lainalaisuuksia väkisin, varsinkaan kun asiantuntijatkin ovat niiden yksityiskohdista eri mieltä. Heilläkin on omat prioriteettinsa, jotka vaikuttavat heidän ehdotuksiinsa. Lisäksi tulevaisuus on epävarma ja siksi toimenpidesuositukset perustuvat vain olettamuksiin niiden vaikutuksista.

Vaikka kansalaiset tietäisivät, että puoluekartan uusimmilla tulokkailla ei ole sen parempia keinoja tilanteesta selviämiseksi kuin muillakaan, he saattavat rangaista vastuussa olleita puolueita nykytilanteeseen ajautumisesta – mikä on sinänsä looginen ajatus. Tämä tapahtuu äänestämällä uusia tulokkaita, joilla ei ole ollut osuutta asiassa. Vaikka vanhojen puolueiden tappio ei muuta kansalaisten tilannetta miksikään, tämä näpäytys saattaa sentään tuottaa äänestäjille jonkinlaisen tyydytyksen.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20110114 (20110114) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster