Pekka Pihlanto
Yliopistolaki ja uudet järjestelmät ovat paketti

Acatiimi No 2, 7.3.2011

Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton teettämän yliopistouudistuskyselyn tulokset antavat henkilöstön selvän tuomion hankkeelle (Acatiimi 1/2011). Murskaavimman kritiikin sai osakseen byrokratia.

Tätä arvostelua on pyritty torjumaan väittämällä, että se kohdistuu ”vääriin” asioihin. Vastaajilta kysyttiin näkemystä yliopistouudistuksesta, mutta opetusministeri katsoo, että vastaajat suuntasivat arvostelunsa myös talous- ja hallintopalveluihin, ”jotka eivät ole laista riippuvaisia”.

Yliopistolaki ja uudet järjestelmät ovat kokonaispaketti, joka ratkaisee henkilöstön toimintaedellytykset. Kaikki nämä uudistukset edustavat hengeltään melko yhtenäistä suuntausta, jolla yliopistolaitosta ollaan muuntamassa sellaiseen suuntaan, jota ilmeisesti kuvitellaan liikeyrityksen mallin mukaiseksi.

Tähän pakettiin kuuluvat yliopistolakiin sisällytetyt periaatteet henkilöjohtajien valtuuksien lisäämisestä ja yliopistojen ulkopuoliset hallitusten jäsenet. Edellinen seurailee toimitusjohtajamallia, joka katsotaan ”tehokkaammaksi” kuin kollegiaalinen päätöksenteko. Ulkopuoliset jäsenet merkitsevät akateemisen osaamisen vähenemistä ja yritysmäisen ajattelutavan lisääntymistä johdossa. Lisäksi pakettiin kuuluvat kömpelöt ja huonosti toimivat ohjausjärjestelmät. Myös palvelukeskus edustaa samaa arvomaailmaa, joka suosii keskittämistä ja suppeasti ymmärrettyä tehokkuutta – tosin tuloksena on nyt ollut lähinnä tehottomuutta.

Kaikki tämä muistuttaa brittiläisen taloustieteilijän ja entisen yrityskonsultin John Kayn määrittelemää suoraa lähestymistapaa. Hänen mukaansa epävarmassa maailmassa parhaat tulokset saavutetaan kuitenkin epäsuorasti, kuten hänen teoksensa alaotsikko ”Why our goals are best achieved indirectly” kuvaa. Parhaiten eivät menesty yritykset, jotka pyrkivät omistaja-arvon tai voiton maksimointiin vaan ne, jotka keskittyvät alansa substanssiin eli tekemään mahdollisimman hyvin asiakkaita palvelevia tuotteita. Menestys tulee sitten oheistuotteena epäsuorasti.

Aikaisempi yliopistoajattelu korosti sisältöasioita ja salli tutkijoiden sekä opettajien keskittyä työhönsä aikapaineista ja tuloskontrollista suhteellisen vapaina. Ymmärrettiin, että määriä ei kannata tavoitella, sillä laatu on ratkaiseva, mutta sen mittaaminen tiedettiin kutakuinkin mahdottomaksi.

Tällä epäsuoralla mallilla saatiin tuloksia, joiden tuella maamme nykyinen sivistyksellinen ja taloudellinen kukoistus on paljolti luotu. Se, että emme menesty viihteellisissä rankingeissa, ei kerro yliopistojemme pitkän aikavälin tuloksellisuudesta juuri mitään.

Yliopistolaitoksemme on nyt uudistettu ja tämän tosiasian kanssa on elettävä. Näissäkin kehyksissä olisi mahdollista rajoittaa epävalideihin mittareihin tuijottamista ja leikata kahlitsevaa byrokratiaa. Menestyksen mittareilla on tietty käyttöalueensa, mutta näitä renkejä ei pidä nostaa nykyiseen tyyliin isännän rooliin.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela