Pekka Pihlanto
Uhkapeliä Ranskan ja Saksan pankkien tukemiseksi

Vakka-Suomen Sanomat 5.5.2011

Edellisen hallituksen tapaan myös uuden hallituksen muodostaja on ajamassa Suomea tukemaan rahoitusvaikeuksissa olevaa Portugalia kuuliaisesti EU:n ohjeiden mukaisesti. Kuten niin usein ennenkin, EU-maailma näyttää vaihtoehdottomalta: väitetään, että mitään neuvottelun mahdollisuutta ei ole. Painostus on ollut kovaa, ja tuttuun tapaan on selitetty, että itse asiassa olemme jo aikaisemmissa toimissamme sitoutuneet näihinkin tukitoimenpiteisiin.

Todellisuudessa valtioiden tukeminen on EU-sopimuksen vastaista ja siksi siitä on päätettävä yksimielisesti. Yksimielisyys näyttää kuitenkin EU-maailmassa tarkoittavan nyt sitä, että kaikkien rahaliitossa olevien valtioiden olisi pakko hyväksyä tuki – muuten ei hyvää seuraa. Demokratiavajeesta on EU:n yhteydessä puhuttu perustellusti ennenkin.

On uhkailtu, että Suomen kieltäytyminen kaataisi koko paketin ja seurauksena olisi taloudellinen katastrofi. EU:ssa on kuitenkin monesti ennenkin rikottu periaatteita tarpeen tullen. Perussuomalaisten torjuttua tuen, kulissien takana ilmeisesti jo harkitaan joko myönnytyksiä Suomelle tai tukitoimia, jotka voitaisiin toteuttaa ilman meitä.

Huomiotta asiassa on jätetty kokonaan se, että tukipaketin teho on epävarma. Tuen myötä markkinat kyllä rauhoittuisivat joksikin aikaa, mutta kukaan ei voi taata, että kriisi pysähtyisi Portugaliin. Eihän se pysähtynyt Kreikan tukemiseenkaan. On myös ennustettu, että Kreikka on taas lähiaikoina pyytämässä huomattavaa lisätukea.

Jonkin ajan kuluttua esimerkiksi Italiakin saattaa alkaa oireilla, jolloin EU-maat olisivat samassa tilanteessa kuin nyt, mutta Portugalin tukemiseen uhrattuja varoja köyhempinä. Silloin olisivat edessä velkasaneeraus, pankkien pääomittamiset ja ehkä euroalueesta erottamisetkin, joilta nyt suljetaan silmät toiveajattelun nimissä.

EU:n toiminta nykyisessä tilanteessa tuo huolestuttavalla tavalla mieleen uhkapelurin, joka tuntuvia tappioita kärsittyään panee peliin yhä suurempia summia, toivoen saavansa tappionsa korvatuiksi. Tätä toimintaa pidetään yksilönkin kohdalla epäviisaana. Miksi sellainen olisi hyväksyttävä ja vieläpä ”ainoana vaihtoehtona” silloin kun peliin ollaan heittämässä jo ennestään riittävästi velkaantuneiden, kestävyysvajeiden parissa kamppailevien valtioiden kansalaisten rahoja?

Ainoat, jotka tästä uhkapelistä varmuudella ja välittömästi hyötyisivät, ovat Portugalin lisäksi ne pankit, joiden saatavien maksamiseen avustuspaketin varat ohjattaisiin. Olisikin oikeampaa puhua Portugalin auttamisen ohella Saksan ja Ranskan pankkien tukemisesta, sillä näillä on suurimmat saatavat Portugalilta.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku/Velkua

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela