Pekka Pihlanto
Takinkääntäjiä ja vastuunkantajia

Turun Sanomat 4.6.2011

Politiikan kielenkäyttö on värikästä. Monet muistanevat vuosikymmenien takaisen lehmänkauppa-termin ja muut poliittisen retoriikan helmet. Kevään eduskuntavaalien jälkeen on ahkerasti viitattu takinkääntöön ja vastuunkantoon.

Erityisesti viime hallituksen pääpuolueet keskusta ja kokoomus vetosivat vastuunkantoon vaalikampanjoissaan, ja kokoomus vielä vaalien jälkeenkin: Portugalin tukemisesta tehtiin vastuunkannon mittari. Tämä perustui uskoon, että tuen torjuminen johtaisi uuteen pankkikriisiin.

Takinkääntöä leimaa yleensä vaalitaktiikka: vaalilupauksesta luovutaan vaalien jälkeen. Äänestäjien pettäminen on tietenkin kunniatonta, mutta toisaalta mielipiteen muuttaminen uuden informaation tai kompromissin niin edellyttäessä on järkevää.

Keskustan sanottiin kääntäneen takkinsa Portugalin tukemisen suhteen. Tosin puolue sai vaaleissa uutta tietoa: sen edustama tukilinja ei tullutkaan kaikkien aikaisempien kannattajien hyväksymäksi. Siten kannanmuutos ei välttämättä ollut pelkkää kiukuttelua.

Perussuomalaiset vastustuvat kaikkia EU-tukia, mutta vaalien jälkeen moni näki merkkejä siitä, että puheenjohtaja Soinin takki alkaisi kääntyä, kun hän ilmaisi halunsa neuvotella. Tukien hyväksyminen olisikin ollut äänestäjien pettämistä, ja tällainen viesti ilmeisesti tuli kentältä, koska Soini kieltäytyi hallitusneuvotteluista.
Tämä ratkaisu toi perussuomalaisille syytöksen vastuuttomuudesta. Puolue joutui siis poliittisessa miekanmittelössä hankalaan rakoon. Jos olit uskollinen äänestäjille, olit vastuuton, jos tunsit vastuuta, käänsit takkisi.

Vastaavasti hallitusneuvotteluihin osallistuneet sosialidemokraatit, vasemmistoliitto ja vihreätkin saivat perussuomalaisilta ankarat syytökset takinkäännöstä, vaikka Portugalin kysymys siivottiin pois hallitusneuvotteluista. Kokoomus taas pääsi suurimpana puolueena ehtojen asettajan rooliin, jossa ei ensisijaisesti joutunut tinkimään lupauksistaan. Joku osapuoli kuitenkin veti tässä liian tiukalle, sillä vasemmisto jätti hallitusneuvottelut.

Hallitusneuvotteluissa on pitkälti kysymys siitä, miten paljon puolueet voivat tehdä myönnytyksiä, ilman että ne leimataan takinkääntäjiksi. Kompromisseja ja niihin liittyviä myönnytyksiä on osapuolten kuitenkin tehtävä, sillä kaikki eivät voi pysyä vaalilupauksissaan. Yleensä joutuvat eniten taipumaan ne, joilla on vähemmän neuvotteluvoimaa ja neuvottelutaitoa kuin toisella. Myönnytyksen tehnyt voi vielä pelastua takinkääntösyytteeltä, jos se pystyy taitavalla retoriikalla naamioimaan myönnytyksensä joksikin muuksi kuin takinkäännöksi.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela