Pekka Pihlanto

Kreikkalaista taloudenpitoa

Turun Sanomat, Lukijan kolumni 7.7.2011

Historiankirjoista luimme aikoinaan, että Puolan taloudenpito oli surkeudessaan huippuluokkaa. Siitä käytettiin termiä Polnische Wirtschaft, puolalainen talous. Nykyisin erityisesti Kreikka kilpailee tästä kyseenalaisesta kunniasta. Onhan meille paljastunut, että Kreikka on huijannut taloustilastoillaan alusta alkaen, eli jo silloin kun maata oltiin ottamassa EU:n jäseneksi.

Myöhemminkin se on väärennellyt talouslukujaan ja keplotellut EU-tuilla sekä velkaantunut raskaasti. Kreikkalainen taksikuski sanoi – tietysti liioitellen – että jos Kreikassa olisi se määrä oliivipuita kuin EU-tukilaskelmissa esitetään, maan pinta-ala ei riittäisi. Toinen taksimies ihmetteli kuittia pyytävää asiakasta. Lopulta hän repäisi kalenteristaan sivun ja kirjoitti matkan hinnan siihen.

Veronkierto on siis suosittu harrastus. Kreikan omat viranomaiset ovat arvioineet maan harmaan talouden osuudeksi kaksikymmentäviisi prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta taivas tietää, mikä on todellinen luku. Olemme saaneet lukea eduista, joista valtion virkamiehet maassa nauttivat. Säntillisesti töihin saapuva virkamies saa erityispalkkion, eläkkeitä on maksettu kuolleille, jne. Lista on valitettavan pitkä.

Kreikan ja muidenkin Välimeren maiden kulttuureissa on ilmeisesti jotakin, joka erottaa ne esimerkiksi protestanttisen työetiikan leimaamista Pohjoismaista ja Pohjois-Saksasta. Suomalaiset saivat sotien jälkeen kunniamaininnan: ”Maa, joka maksoi velkansa”. Kreikkalaiset puolestaan nousevat barrikadeille säilyttääkseen oikeutensa elää mukavaa elämää muiden euromaiden veronmaksajien kustannuksella. Moni asiantuntija on epäillyt heidän haluaan ja myös kykyään maksaa velkansa.

Tämä talouskulttuuri lienee vanhaa perua. Mika Waltari kuvasi romaaneissaan kreikkalaiset epäluotettaviksi. Hän nojasi teoksensa historiallisiin tosiasioihin. Kerrotaan myös, että Kreikan naapurimaassa on sanonta: ”Jos olet kätellyt kreikkalaista, laske sormesi”.

EU-ideologiaan kuuluu, että ikävistä asioista ei saa puhua. Kuitenkin myös kielteiset tosiasiat olisi tuotava esiin, jotta jatkossa oltaisiin vähemmän sinisilmäisiä. Hyssyttelypolitiikallaan EU on ollut edesauttamassa nykyisen kriisin syntymistä. Jos olisi ajoissa tunnustettu tosiasiat, Kreikkaa ei olisi otettu jäseneksi ennen aikojaan. Samoin maan lainahanat olisi suljettu jo aikoja sitten. Mutta rahan holvaaminen Kreikkaan jatkui, koska se oli pankeille edullista. Nyt euromaat joutuvat maksamaan pankkien erääntyvät saatavat.

EU:n johtohenkilöillä, komission ja huippukokousten jäsenillä sekä myös pankinjohtajilla on aihetta katsoa peiliin. Valitettavasti näyttää siltä, että entinen hyssyttelypolitiikka ja tosiasioiden kieltäminen jatkuu. Tämä meno ei lupaa hyvää euromaiden veronmaksajille.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 

Kirjoita otsikko palautteelle


Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela