Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Ahneus johtaa saalistusyhteiskuntaan

Turun Sanomat, Lukijan kolumni 22.5.2012

Julkisuudessa on keskusteltu yritysjohtajien suurista tulospalkkioista. Eräät yritysjohtajat ovat leimanneet ahneudesta puhumisen vain muoti-ilmiöksi ja ylilyönniksi. Yleensä kommentaattorit ovat itse kuitanneet suuria bonuksia, joten he puhuvat omassa asiassaan.

He sanovat optio-ohjelmien sitouttavan johtajat yritykseen, ja torjuvat väitteet, että suunnattomat palkkiot tekisivät saajistaan yhtiöstä riippumattomia. Kuitenkin on esimerkkejä johtajista, jotka jättävät yhtiön tultuaan upporikkaiksi. Optiot eivät sitouttaneetkaan.

Kannustavatko jättipalkkiot johtajia tekemään viisaita päätöksiä? Monesti tulospalkkiot saavat johtajat tavoittelemaan lyhyen aikavälin kurssinnousuja. Samalla hyötyvät keinottelijat, jotka myyvät osakkeensa, kun kurssi on huipussaan.

Pitkän aikavälin kehitystyön unohtuessa pitkäaikaiset omistajat joutuvat nuolemaan näppejään. Eivät miljoonapalkkiot tee johtajista kauaskatseisia liikeneroja. Mikään ei myöskään todista, että niiden avulla saataisiin yrityksiin parhaat kyvyt - vai ovatko lahjakkaimmat ahneimpia? Nykyinen palkitsemiskulttuuri vaikuttaakin osakkaiden kannalta turhalta. Silti yhtiökokoukset saadaan uskomaan sen tehoon – vaikka todellisuus ja terve järki kertoisivat muuta.

On omistajien asia päättää, mitä johtajille maksetaan, mutta yhden ryhmän ahneudella on yhteiskunnalliset vaikutuksensa. Ahneus antaa huonon esimerkin ja pilaa yhteiskuntamoraalia varsinkin, kun ongelmaa vähätellään. Syntyy vaikutelma, että on hyväksyttävää ulosmitata itselleen kaikki edut, jotka vain pystyy hankkimaan.

Häikäilemättömät lakot ovat tässä ilmapiirissä luonnollisia. Johtajat puhuvat maltillisesta palkkakehityksestä, mutta eivät näe omissa ”liukumissaan” moitittavaa. Pidäkkeetön oman edun tavoittelu työelämässä, politiikassa, kouluissa, kotona, jne. alkaa olla normaalia. Tällainen ei yhteiskuntaa rakenna. Yhteistyön sijasta yleistyy härski kotiinpäin vetäminen. Olemme siirtyneet saalistusyhteiskuntaan.

Ahneus oli myös finanssikriisin ja velkakriisin keskeisiä vauhdittajia. Finanssipankkiirit myivät roskalainojaan saadakseen suuria bonuksia, vaikka heidän piti tietää, että romahdus siitä tulee. Pankkiirit antoivat vastaavasti heikoille euromaille holtittomasti lainaa bonusten eli ”rahan myyntipalkkioiden” kannustamina. Euromaiden kansalaiset makselevat näitä ahneuden sivuvaikutuksia vielä pitkään.

Ahneuden voittokulku ei ole mielipidekysymys. Sitä ei voida lakaista maton alle vähättelemällä. Ahneutta esiintyy yhä laajemmin, ja sen rappeuttavat vaikutukset leviävät kaikkialle. Syrjäytyminen on eräs luonnollinen seuraus tästä suuntauksesta.

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20120522 (20120522) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster