Pekka Pihlanto Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Isolla präntillä – näön vuoksi

Uuden Suomen blogi-puheenvuoro 12.8.2012

Tekstintuottajien nykyisiin trendeihin näyttää kuuluvan pienen fonttikoon suosiminen. Esimerkiksi verkkosivuilla olisi kyllä tilaa, mutta näyttääkö "hienommalta", että teksti on niin usein pienellä kirjasimella? Sama ilmiö näkyy tuotepakkauksissa. Vanhempi väki saa suurennuslasin avulla tihrustella, mitä myrkkyjä tuotteeseen on laitettu. Tässä voi olla myyjän pukinsorkka mukana: jos lisäaineita on huolestuttavasti, kuluttaja ei ehkä sitä huomaa, vaan ostaa tuotteen.

Samanlaista kikkailua "näön vuoksi" on usein kirjojen kansissa. Suunnittelijat suosivat tuon tuostakin niin pientä pränttiä kirjan kannessa ja selässä, että ei normaalinäön omaavakaan tunnista kirjan nimeä ja tekijää vaivattomasti, jos kirja on hyllyssä. Onpa sellainenkin graafikon oivallus nähty, että jossakin vuosikertomuksessa tai aikakauslehden otsikossa oli sanat katkaistu mielivaltaisesti ja heitetty osat eri riveille, tyyliin: SENJA SEN VUOSIK ERTOMUS. Toinen "oivallus" on värillisten taustojen käyttö. Kaiken kukkuraksi päälle on sijoitettu teksti, joka ei erotu värikkäästä taustasta lainkaan. Kyllä eivät ole mukavia tapoja lukijan kannalta, sanoisi Mielensä pahoittaja.

Kirjankustantaja perustelee varmaankin kustannussäästöillä pokkarin pientä tekstikokoa, jota melkein joutuu lukemaan suurennuslasilla. Tämän ovat keksineet varsinkin ulkomaiset pokkarikustantajat. Suomalainen normaali kirja on yleensä kunnollisen kokoinen ja tekstikoko sen mukainen.

Mainostekstit ovat yleensä luettavan kokoisia, jopa isoja, mutta hintatieto voi olla pienellä tai puuttua kokonaan, ellei hinta ole varsinainen myyntivaltti. Usein hintamerkintä päättyy kahteen yhdeksikköön – 9,99 € näyttää näet halvemmalta kuin 10,00 €. Mainosmaailmaan kun tultiin, todettakoon jalankulkijaa kiusaava tapa tuoda mainostauluja jalkakäytävälle estämään kulkijan tietä. Onko tarkoitus, että taulu johtaa kuin rysän aita kalan nieluun, jonka päässä on tässä tapauksessa kassakone?

Klassinen tapaus ovat vakuutusyhtiöiden, pankkien ja muidenkin sopimuksia tekevien myyjien tekstit. Harva ehtii ja viitsii lukea epäselviä sopimusehtoja, jotka on kirjoitettu pienellä präntillä sopimuspaperin loppuun tai liitteisiin. Totuus valkenee vasta, jos vakuutusyhtiöltä pitäisi saada korvaus vahingon sattuessa, tai sopijapuolen kanssa tulee erimielisyyttä siitä, mitä sovittiin. Näissä tapauksissa tulee mieleen, että kysymyksessä on tahallinen asiakkaan tuudittaminen huolettomaan olotilaan, jonka tarkoituksena on johdattaa tämä sopimuksen hyväksymiseen.

Kokemus on osoittanut, että avoimuus ja selvyys ovat valttia tiedottamisessa kaikilla aloilla. Asiakkaan silmien kiusaaminen joko "taiteellisuuden" vaikutelman luomiseksi tai hämäysmielessä johtavat helposti harmistumiseen, joka haittaa tuotteen tai palvelun myyntiä. Kun asiakas sen huomaa, hän jättää ostopäätöksen tekemättä, tai jos on jo mennyt lankaan, ei tee sitä enää toistamiseen. Lisäksi: paha kello kauas kuuluu eli tuttavat ja sukulaiset saavat varmasti kuulla, millä tavalla asiakasta sumutettiin. Tekstin laatijoiden kannattaa siis pitää mielessä, että viestin tarkoitus on informoida vastaanottajaa. Muita tavoitteita ei tekstillä pidä olla.

Pekka Pihlanto


Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20120812 (20120812) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster