Uusi Suomi, Puheenvuoro

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Markkinat hermostuvat - entä veronmaksajat?

Pekka Pihlanto Keski- ja Etelä-Euroopan lomakauden takia eurorintamalla on ollut hetken hiljaista, mutta kriisi ei suinkaan ole ohi. Saamme ennen pitkää taas lukea tiedotusvälineistä, että markkinat hermostuivat. Näin tulee tapahtumaan kun

EU:lta odotetaan eurokriisin torjuntaan liittyvää toimenpidettä, ja se osoittautuu – taas kerran – riittämättömäksi.

”Hermostuminen” on kielikuva, joka kertoo sen, että rahoitusmarkkinoilla toimivat pankit ja muut sijoittajat pelkäävät pääomiensa puolesta ja siksi vaativat kriisimaalle annettavasta lainasta entistä korkeampaa korkoa tai epäävät lainan kokonaan. On itse asiassa järkevää taloudenpitoa vaatia epävarmasta sijoituksesta riskilisällä korotettua korkoa tai pidättäytyä liian riskipitoisesta sijoituksesta.

Mikä on EU:n tapa toimia tässä tilanteessa? Se on ainakin tähän mennessä tullut aina kriisimaiden apuun tarjoamalla tukirahoitusta markkinoiden vaatimaa alemmalla korolla tai jopa ilman korkoa, jotta pahemmalta vältyttäisiin, kuten selitys kuuluu. Tämä voi olla joissakin tilanteissa perusteltua, mutta on muistettava, että tukirahoitus tarkoittaa, että EU-poliitikot sijoittavat veronmaksajien rahoja epävarmaan kohteeseen, johon rahoitusalan ammattilainen kieltäytyy sijoittamasta ainakaan samalla korolla kuin EU.

Tässä on poliitikon ja pääomansijoittajan välinen oleellinen ero. Sijoittaja toimii varovaisesti, sillä hän käyttää omia tai asiakkaansa rahoja. Sen sijaan poliitikko hallinnoi muiden rahoja – sellaisten, joille hän ei ole aidosti vastuussa. Poliittinen vastuuhan on yhtä tyhjän kanssa. Verorahat ovat "isännätöntä rahaa", joten niitä voi käyttää – ja käytetään – suruttomasti.

Tämä on näkynyt käytännössä: euron pelastamisen nimissä on esimerkiksi Kreikkaan kaadettu miljardikaupalla rahaa suoraan tai vakuuksien muodossa, jotka suurella todennäköisyydellä lankeavat maksettaviksi. Ainakaan rahoituksen asiantuntijat eli markkinat eivät ole uskoneet pitkään aikaan Kreikan olevan kannattava sijoituskohde. Poliitikoilla sen sijaan on uskoa riittänyt tukipaketti toisensa jälkeen. Kuinka moni poliitikoistamme menisi sijoittamaan omia henkilökohtaisia varojaan Kreikkaan tai muihin kohteisiin, joihin he kaatavat veronmaksajien rahoja?

EU-poliitikkomme uskovat olevansa oikealla asialla ja estävänsä katastrofin sijoittamalla yhä väheneviä rahojamme "palomuureihin" ja "suuriin sinkoihin".

Kuinka kauan veronmaksajat seuraavat vaieten tätä rahan polttamista ja uskovat selityksiin, että näin pelastetaan euro? Euroeliitin usko on kuitenkin edelleen vahva ja heidän maailmansa vaihtoehdoton, vaikka uhka ei ole tukipaketeilla väistynyt. Muut vaihtoehdot edustavat heille halveksittavaa populismia. Toisin sanoen kansa on tyhmää ja EU-eliitti viisasta.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 

Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20120821 (20120821) o Ajk kotisivu o keskustelu o WebMaster