Turun Sanomat, Lukijan kolumni 27.9.2012

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Kunnat suuriksi palveluista tinkien

Kuntien yhdistämisestä näyttää muodostuvan kuntavaaliteema. Kuntakoon suurentamista perustellaan tehokkuuden lisäyksellä ja siitä koituvilla kustannussäästöillä. Samaa mallia sovellettiin yliopistomaailmassa, missä kaikki alkoi toteamuksesta, että maassamme on liikaa yliopistoja. Ei ole enää, mutta yliopistojen tilanne on entisestään huonontunut. Nyt hoetaan, että kuntia on aivan liikaa.

Suuren koon mallia on käytetty menestyksellä yritysmaailmassa. Suuri paperi- tai makkaratehdas on kustannuksiltaan edullisempi kuin pieni. Mutta kunta ei ole – sen paremmin kuin yliopistokaan – makkaratehdas. Kunnassa ja yliopistossa on keskeisesti kysymys ihmisistä, eikä tavarasta. Kunta on palveluorganisaatio, jonka tulisi tuottaa hyvinvointia kuntalaisille – vaikka näitä joskus asiakkaiksi kutsuttaisiinkin.

Kuntakoosta keskusteltaessa avainkysymys on, miten kunnat palvelevat kuntalaisia parhaiten. Kuntaorganisaatio ei saa tietenkään tuhlata rahaa, vaan sen on hoidettava tehtävänsä tehokkaasti ja voimavarojensa rajoissa. Ovella kolkutteleva lama ja siihen valmistautuminen ovat jo nyt asettaneet kuntien rahoituksen tiukoille. Eurokriisi aiheuttaa laman ohella maksuvelvoitteita valtiolle, ja sitä kautta heikentää myös kuntien taloutta.

Suuren kuntakoon eräänä tavoitteena on säästää rahaa, vaikka sitä ei usein ääneen sanotakaan – tehokkuus kuulostaa paremmalta. Varsinkaan liitoksen alkuvaiheessa ei esimerkiksi kunnan johtohenkilöiden palkkamenoissa säästetä paljoakaan. Säästöt syntyvät pitkälti siitä, että suuren kunnan reuna-alueilla heikennetään palveluja. Kun terveys- ja muita palveluja kerätään kunnan keskukseen, se tarkoittaa reunoilla huonompaa palvelujen saatavuutta – pidentyneitä matkoja ja jonotusta.

Näyttää myös siltä, että henkinen etäisyys kunnan uusille alueille on pitkä. Hyvä esimerkki on pieni Velkuan kunta, joka liitettiin Naantaliin. Bussiyhteydet heikkenivät välittömästi. Yleisestikin näyttää siltä, että suurkunnan hallinto ei oikein muista, että perukoillakin asutaan – tieto ei tahdo kulkea sinne saakka.

Kuntauudistus voi näyttää paperilla yhtä fantastiselta kuin yliopistouudistus sen arkkitehdeille, mutta kuntalaisten arkipäivässä asia näyttää usein toiselta. Millä keinoin poliitikkojen ja virkamiesten päihin saataisiin istutetuksi yksinkertainen tosiasia: heidät on valittu palvelemaan kansalaisia, eikä toteuttamaan omia unelmiaan?

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori
emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20120927 (20120927) o Kotisivu o Webmaster